Kannattaako elää "kuin viimeistä päivää"?

 

Kannattaako elää "kuin viimeistä päivää"?


Kannattaa, jos olet olosuhteistasi riippumatta täysin tyytyväinen ja huoleton.


Mielenrauhan tilassa vastaanotettuja intuitiivisia ideoita kannatta aina toteuttaa, murehtimatta noista ideoista seuraavia haasteita, niistä koituvaa rahanmenoa tai kateellisten ihmisten eli "pahanilmanlintujen" varoitteluja.


Esimerkiksi matkustaminen tuottaa iloa vain, jos nautit sekä kotonaolosta, töissäolosta että matkasta, etkä siis yritä kohottaa tunnetilaasi matkustamalla levottomana paikasta toiseen. Uudenlaisissa ympäristöissä sisäinen ilo kertautuu, koska valmiita negatiivisia asenteita ei tuollaisiin ympäristöihin liity.


Matkustamista ja uusien asioiden kokemista ei siis kannata myöskään koskaan pelätä etukäteen! Pelothan sekä manifestoituvat, että estävät sinua kokemasta elämää.


Jos sen sijaan yrität tavoitella elämäniloa "elämällä kuin viimeistä päivää", niin et tavoita tuota iloa, koska et ole mielenrauhan tilassa, ja siksi vastaanotat ideasi kaikkien maailman lelvottomien ja ahdistuneiden ihmisten ajatusvirroista. Uhkarohkeus ja uhmakkuus ei ole aitoa rohkeutta.


Tästä on kyse silloin, kun ihmisellä on joku "addiktio" eli riippuvuus, eli pakonomainen tarve tehdä jotain, joka kohottaa mielialaa hetkellisesti. Hän saattaa siis "kuin viimeistä päivää" käyttää esimerkiksi päihteitä, solmia uusia ihmissuhteita, pelata rahapelejä, urheilla, harrastaa vaarallisia harrastuksia, ostaa tavaroita, vaatteita, lemmikkieläimiä, syödä liikaa tai liian vähän, panostaa omaan ulkonäköön, kerätä omaisuutta, saaarnata kiihkeästi omaa uskontoa "vääräuskoisille", moralisoida muiden ihmisten elämäntapoja ja mielipiteitä...


Tunnetila, jossa ihminen toimii, kertoo siis aina siitä, onko "viimeisen päivän eläminen" ihmiselle hyödyllistä vai ei, eli onko saavutettu hetkellinen mielihyvä onnellisuutta vai onnettomuutta tuottavaa.


Meidän ei koskaan kannata katua menneitä, vihaisina tai liian innokkaina tekemiämme "virheitä", mutta voimme välttää tulevat katumuksen tunteet arvostamalla nykyhetkeä olosuhteista täysin riippumatta.


Kuka tahansa meistä voi kuolla millä hetkellä tahansa, eikä yksikään hetki elämässämme ole itsestäänselvä, vaan oma luomuksemme. Ja tässä mielessä me todellakin elämme joka hetki "kuin viimeistä hetkeämme".


Siksi viisas ihminen arvostaa kaikkia hetkiään ja kaikkia kokemuksiaan.


Onnellisuushan on tunnetila, ei olosuhde.