Pyydä rohkeasti ja vilpittömästi apua muilta ihmisiltä - tuntematta syyllisyyttä tai häpeää

 

Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa olet vilpittömin mielin pyytänyt apua toiselta ihmiseltä vaikeassa tilanteessa, mutta tuon toisen ihmisen apu ei ole ollutkaan vilpitöntä?


Jos olet ollut itse täysin vilpitön eli olet tuntenut oman arvosi, vaikeuksistasi huolimatta, niin olet nähnyt tuon toisenkin ihmisen itsesi kaltaisena, eli vilpittömänä. Aidosti sydämellisenä ja avuliaana.


Sinä et siis ole ollut tuossa tilanteessa "tyhmä ja hyväuskoinen", vaan haavoittuvuudessasi aidosti rohkea - siitä huolimatta, että auttajallasi on ollut "ketunhäntä kainalossa".


Sensijaan auttaja, joka EI ole vilpitön vaan ylpeä, ärsyyntyy vilpittömän ihmisen seurassa, ja pyrkii vaistomaisesti hallitsemaan sinua, koska hän tietää sinun olevan vapaa eli oman arvosi tunteva. Hän haluaisi tiedostamattaan itsekin olla kaltaisesi, ja juuri siksi hän ärsyyntyy.


Hän yrittää siis vetää sinut "omalle tasolleen" (matalampaan todellisuustilaan) esimerkiksi syyllistämällä, pilkkaamalla, uhriutumalla tai pettämällä lupauksiaan.


Hän saattaa kyllä sanallisesti vakuuttaa vilpitöntä haluaan auttaa sinua, mutta me ihmiset vaistoamme toistemme todelliset tunnetilat eläinten tavoin.


Ylpeä auttaja saattaa esimerkiksi alkaa voivotella, kuinka kiireinen hän on eli kuinka paljon muutakin tekemistä hänellä olisi, kuin sinun auttamisesi, ja kuinka hän uhraa myös rahaa tähän auttamiseen.


Jos sitten tarjoat hänelle rahaa, niin hän saattaa kieltäytyä ottamasta sitä vastaan. Raha on tuollaisissa tilanteissa "vallan väline".


Kaikki tällainen "oikutteleva" käytös kertoo ylpeydestä, joka perustuu pelkoon ja huonoon itsetuntoon.


Jos havaitset tällaista käytöstä toisessa ihmisessä, niin arvosta havaintoasi, sillä jos olet itse joskus tuntenut syyllisyyttä, niin vilpittömyyden tilassa voit tiedostaa tiedostamattomat syyllisyydentunteesi, ja päästä niistä siten eroon.


Etkä ole enää huolissasi siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, koska sillä ei ole KOSKAAN mitään väliä!


Syyllisyyttä ja häpeää tuntevat ihmiset vetävät puoleensa syyttäjiä ja häpäisijöitä.


Ja samalla voit myös muistella tilanteita, joissa IITSE et ole auttanut toista ihmistä täysin vilpittömästi, vaan säälinyt eli ollut ylpeä ja epävarma, ja kokenut itsesi siksi avunpyytäjän "uhriksi".


Moni meistä pettyy muiden ihmisten vilpittömyyteen jo pikkulapsina, ja siksi meidän on usein hyvin vaikea pyytää apua muilta vaikeissakaan tilanteissa.


Elämä kuitenkin ohjaa meitä aina kohti rohkeutta, ja jos pelkäät omaa haavoittuvuuttasi, niin ajaudut väistämättä tilanteeseen, jossa sinun on pakko ottaa muilta apua vastaan.


Jos kuitenkin suostut olemaan rohkea, eli opit taas lapsen lailla luottamaan elämään ja muihin ihmisiin, niin sinusta ei tule vanhempanakaan katkera ja yksinäinen, vaan otat ilolla vastaan tarvitsemasi avun.