Kärsimyksen syynä on elämän jano eli haluaminen - eivät toiveemme ja unelmamme
Koska olet kuitenkin halunnut tuota asiaa kiihkeästi, niin tuo haluamasi unelma ei ole tasapainossa muiden toiveidesi kanssa, ja siksi unelma, joka toteutui, tuntuukin ns. ensihuuman jälkeen pettymykseltä tai taakalta. Ja tunnet silloin maksaneesi tuosta taakasta aivan liian korkean hinnan.
Haluamisen eli toiveikkuuden tai ylpeyden tunnetaajuustilassa emme rakasta itseämme täysin ehdoitta.
Jos haluat kiihkeästi löytää itsellesi unelmiesi puolison ja rakastua, niin löydät lopulta omien kuvitelmiesi mukaisen "täydellisen" puolison ja rakastut, mutta et ole enää tuon huumaavan ja euforisen rakkauden tunteen tasaannuttua tyytyväinen puolisoosi. Se johtuu siitä, että rakastuit toiveikkuuden tunnetilassa (tahtotilassa) rakkauden tunteeseen, et todelliseen ihmiseen.
Jos haluat kiihkeästi tietynlaisen upean talon, joka on suuri ja monien ihmisten ihailema, niin löydät ennemmin tai myöhemmin juuri tuollaisen talon, ja siksi löytäessäsi sen uskot, että se kannattaa ostaa vaikka lainarahalla. Talo (ja suuri laina!) ei kuitenkaan tee sinua onnelliseksi, koska et vastaanottanut unelmiesi taloa, vaan talon, jota halusit kiihkeästi. Muista aina, että voimme saada inspiraatioita tehdä päätöksiä missä tahansa tunnetaajuustilassa, myös egon eli erillisyysharhan tilassa.
Korkeampi minäsi tietää joka hetki, mitä TODELLA haluat juuri nyt, ja sellaiset asiat tulevat luoksesi helposti ja yrittämättä, jos olet tyytyväinen nykyhetkeen eli siihen, mitä olet jo manifestoinut.
Siksi asiat, joita et halua kovin kiihkeästi, todellistuvat helpommin, kuin "suuret unelmat": Et useinkaan vastusta esimerkiksi parkkipaikan, hengitysilman tai ruuan ja veden manifetoitumista haluamalla sitä "epätoivoisesti".
Ihminen, joka haluaa oikeanlaista hengitysilmaa epätoivoisesti, sairastuu astmaan tai muihin hengitystieoireisiin.
Suuret unelmasi toteutuvat nekin hyvin helposti, jos lakkaat haluamasta niitä. Universumi ei koskaan kiellä meiltä mitään, koska me olemme tuo universumi, ja asiat joita toivomme, ovat aina oman mielemme heijasteita.
Asioiden hyvin määrätietoinen haluaminen on siis manifestoimista "käsijarru päällä", "läpi harmaan kiven", taistelemalla.
Ja taistelijat eivät ole koskaan todellisia sankareita, vaan oman taistelunhalunsa uhreja. Esimerkki taistelevasta "sankarista", joka tällä hetkellä on median otsikoissa, on esim. Greta Thunberg, "oikeustaistelija".
Todellinen oman elämänsä sankari on se, joka rakastaa ja kunnioittaa ikuisesti keskeneräistä itseään ja kaikkia muita kaltaisiaan ehdoitta - joka hetki.

Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!