Mistä johtuu, että ihmisen vanhetessa hänen ajatuksensa eivät enää aina näytä toteutuvan eli manifestoituvan yhtä välittömästi, kuin nuorempana?

 

Mistä johtuu, että ihmisen vanhetessa hänen ajatuksensa eivät enää aina näytä toteutuvan eli manifestoituvan yhtä välittömästi, kuin nuorempana?


Tähän on kaksi syytä:
1. Vanhemmalla ihmisellä on paljon enemmän kokemuksia elämästä kuin nuoremmilla, ja siksi moni vanhempi ihminen on varovaisempi, eikä aina tee päätöksiä ennakkoluulottomasti. Kukaan tai mikään ei siis ESTÄ häntä menemään "päätä pahkaa" kohti uusia kokemuksia, mutta kokemusten aiheuttamat valmiit negatiiviset tunnemuistot vähentävät impulsiivisuutta. Tästä johtuu myös se, että monet iäkkäät ihmiset ovat katkeria ja pettyneitä, eivät siis viisaita vaan "piikikkäitä" eli ylpeitä. Ja pettynyt mieli sairastuttaa ja vanhentaa myös kehoamme. Siksi samanikäiset ihmiset ovat usein hyvin erilaisessa kunnossa myös fyysisesti: Elämänilo pitää vanhankin ihmisen nuorekkaana.


2. Toiveemme jalostuvat elämänkokemuksen karttuessa. Jos esimerkiksi nopea ihastuminen ja rakastuminen tai jännityksen etsiminen "rajoja ja sääntöjä rikkomalla" on nuorempana tuntunut innostavalta, niin vanhempi ihminen taas saattaa arvostaa enemmän mielenrauhaa. Innostushan on hieman negatiivinen tunnetila, ja esimerkiksi ihastuksen tilassa alkunsa saanut ehdollinen rakkaus johtaa aina jossain vaiheessa pettymyksiin.


Kyse on siis näköharhasta, uskomuksemmehan toteutuvat aina. Mutta negatiiviset uskomukset saattavat estää ajatuksen välittömän manifestoitumisen, eli emme usko itse kaikkiin toiveisiimme. Ja toisaalta: Kaikki ajatuksemme eivät ole todellisten toiveidemme mukaisia.


Saduissa esiintyvä ajatus "kolmesta toivomuksesta" kuvaa juuri tätä ihmiselämässä tapahtuvaa kehitystä, joka voi olla joko positiivista (jalostavaa) tai negatiivista (elämäniloa rajoittavaa). Vanhempi ihminen ei nauti elämästään, jos hän ei löydä "kultaista keskitietä", eli hän ei ole "viisaasti ennakkoluuloton" vanhempana.


Toivomuksia on "kolme" ns. viattomuuden aikana eli nuoruudessa, eli ideat eli toiveajatukset toteutuvat tuolloin hyvin helposti - mehän olemme kirjaimelllisesti "ajatuksilla luojia".


Jos ja kun ihminen sitten pettyy noihin itse manifestoimiinsa toiveisiin (ihmissuhteisiin, materiaan, työhön ja harrastuksiin, fyysisten ja henkisten rajojen koetteluun), niin hän alkaa kokemustensa opettamana ITSE torjua toiveidensa manifestaatioita, eli elää elämää "käsijarru päällä".


Esimerkiksi materiaan, tavaraan ja rahaan takertuminen on monelle vanhemmalle ihmiselle tyypillistä. Moni ihminen kuolee hyvin varakkaana, eli hän ei itse ehdi nauttia rahoistaan, ja perilliset taas usein eivät arvosta liian helposti saamaansa omaisuutta, vaan tuhlaavat sen nopeasti tai riitelevät perinnöstä. "Kiittämättömyys on maailman palkka", koska kenelläkään ei ole velvollisuutta olla koskaan kenellekään kiitollinen, olemme täysin vapaita, oman todellisuutemme luojia.


On kuitekin hyvä muistaa, että me olemme vanhempinakin täysin kaikkivoipia, eli jos vain ennakkoluulottomasti haluamme saavuttaa jotakin, ja pysymme mielenrauhan tilassa, takertumatta menneisyyteen (myös omaisuus on "menneisyyttä"), niin positiivinen tapahtumaketju johtaa vääjäämättä toiveen todellistumiseen. Vain rohkeuden puute voi siis estää esimerkiksi rakastumisen, työpaikan vaihtamisen, uuden harrastuksen aloittamisen, fyysisen terveyden ylläpitämisen tai muuttamisen täysin uuteen ympäristöön vanhemmalla iällä.


Jos olet jo kokenut paljon elämää ja paljon myös pettymyksiä, niin pyri tiedostamaan, millaisista asioista etsit turvallisuudentunnetta: Ihmissuhteista, omaisuudesta, tutusta ympäristöstä, varovaisesta elämäntyylistä, titteleistä ja muilta ihmisiltä saadusta ihailusta.


Ja jos havaitset pelkääväsi uusia kokemuksia, niin pyri luopumaan peloistasi, tekemällä elämääsi mitä tahansa pieniä muutoksia.


Yksikin positiiviselta tuntuva muutos, mielialaa kohottava kokemus, mahdollistaa elämäsi muuttumisen hyvin radikaalistikin, jos et ole tyytyväinen nykyiseen elämääsi.


Luovu kontrolloinnintarpeestasi, mutta älä ole hyväuskoinen ja nöyristelevä. Sinun ei siis kannata esimerkiksi jakaa kaikkea omaisuuttasi ilmaiseksi muille ihmisille, jos se ei tunnu hyvältä - älä siis tunne syyllisyyttä omaisuudestasi. Sinun ei kannata myöskään uhrautua lastesi takia, sillä uhrautuminen on pelkoon perustuvaa.


Pyri mielenrauhan tilaan ja vastaanota ajatuksia siitä, miten voisit pienillä muutoksilla juuri nyt saavuttaa suuria, elämääsi uudistavia ja mieltäsi virkistäviä muutoksia.


Ja muutosprosessi käynnistyy välittömästi - olethan oman elämäsi kaikkivoipa Luoja! Eikä vierivä kivi sammaloidu.