Miksi onnistumisten eli "siunausten" laskeminen eli luetteloiminen kannattaa?

 

Miksi onnistumisten eli "siunausten" laskeminen eli luetteloiminen kannattaa?


Arvostamalla asioita, joita olet aiemmin toivonut ja manifestoinut, valat uskoa myös uusiin onnistumisiin. TIEDÄT siis olevasi oman elämäsi luoja ja vedät siten puoleesi lisää "onnenkantamoisia". Meillehän ei koskaan tapahdu mitään ilman, että olemme noita tapahtumia itse toivoneet. Luomme toiveita joka hetki.

Raamatuissa (esim. Psalmi 66) puhutaan kuitenkin kiitollisuudesta ja "jumalan ylistämisestä", joka on paljon matalampi tunnetila, kuin oman luomisvoiman arvostaminen.


Kristinuskohan perustuu ajatukseen "syntiinlankeemuksesta", jonka mukaan ihminen on "kirottu" ja "jumala" hyvä ja täydellinen.


Tämä ajatus ei ole alkuperäistä jeesuslaisuutta, vaan pelkoon ja syyllisyyteen perustuva väärä tulkinta.


Siksi kristinusko, jossa ihminen syyllistetään, on "saatananpalvontaa".


Jos uskot "jumalan määräämään kiroukseen", niin olet tuollaisen saatanan kaltaisen "jumalan" uhri. Tällainen syyllisyyteen perustuva uskonto kuitenkin koukuttaa ihmisiä huumeiden tapaan siksi, että Raamatuissa puhutaan edelleen myös "armosta". Alkuperäisen buddhalaisen opin mukaan vain ihminen ITSE voi armahtaa itsensä eli rakastaa itseään täysin ehdoitta.


"Armosta" puhuminen saa etenkin sellaiset ihmiset "tulemaan uskoon", joilla on tiedostamattomia, käsittelemättömiä negatiivisia tunnemuistoja. Tällaisia ihmisiä ovat esim. monet alkoholistit tai lapsuudessa tai nuoruudessa traumatisoituneet ihmiset.


Jos kiroamme negatiiviset tunnetilamme eli "synnit" (hepreaksi "chata'ah"), niin tuomitsemme samalla itsemme ja oman luomisvoimamme, ja jäämme siten KIINNI syyllisyyteen. Kaikki toiveemmehan perustuvat ei-toivottuihin kokemuksiin, eli "syntejä" eli ongelmia ja kysymyksiä pitää päin vastoin kunnioittaa.


Ei ole olemassa mitään elämää ja olevaisuutta aika-avaruudessa ilman "syntejä".


Myös eläinten ja kasvien evoluutio eli jatkuva tarkoituksenmukaisemmaksi muuntuminen perustuu taajuusvaihteluihin. Elämän energia on ikuista värähtelyä, ei koskaan suora viiva.


"Synneistä" on alkuperäisessä jeesuslaisessa eli buddhalaisessa ajattelussa varoitettu vain siksi, että negatiivisiin tunnetaajuustiloihin eli ongelmiin kiinni jäävä ihminen kärsii aivan turhaan.


Ihmisen alentaminen ja "jumalan" yistäminen on siis itsessään kärsimystä aiheuttavaa "syntisyyttä".


Arvosta siis siunauksiasi ja rakasta itseäsi, koska sinä itse olet tuo "jumala"!