Kaikki "varkaudet ja menetykset" ovat omia toiveitasi

 

Onko sinulta joskus "varastettu" jotakin - joko konkreettisesti tai vertauskuvallisesti?


Molemmissa tapauksissa oma asenteesi mahdollisti tuon "menetyksen", eli tuo "varkaus" oli oma tiedostamaton toiveesi.


Jos sinulta "varastetaan" tavaraa ja olet "varkaudesta" loukkaantunut ja katkera, niin kärsit aivan turhaan, koska manifestoit tuon "varkauden" eli menetyksen itse. "Varas" voi olla myös oma perheenjäsenesi, ja jos olet hänelle loukkaantunut, niin et rakasta tuota perheenjäsentä aidosti, vaikka uskottelet itsellesi ja muille rakastavasi häntä. Jos säälit esimerkiksi perheen päihdeongelmaista, joka vie arvokkaat korusi kaniin, niin hän tekee niin, jotta havaitsisit oman tiedostamattoman negatiivisen asenteesi häntä kohtaan.


Jos sinulta varastetaan lemmikkieläin, niin kokemuksesi tarkoitus on tässäkin tapauksessa paljastaa tiedostamattomat toiveesi tai pelkosi. Jos lemmikkieläin oli sinulle hyvin tärkeä, niin saatat ajatella, että olisi parempi, jos lemmikki olisi kuollut. Tällainen asenne paljastaa, että et halua lemmikkisi tuottavan iloa muille ihmisille, kuin sinulle. Et siis kunnioita sen "varastajaa".


Jos kuitenkin tiedostat, että manifestoit tuon lemmikin menetyksen itse, niin toiveesi sen takaisinsaamisesta mahdollistuu. Hyväksymällä tuon "varkauden" saat lemmikisi takaisin "tuhatkertaisesti", tavalla tai toisella: Lemmikkisi siis joko palaa takaisin luoksesi, tai löydät toisen lemmikin, joka ilmentää tuota "varastettua" lemmikkiä olemuksellaan. Jos "varastettu" lemmikkisi oli sairas, niin uusi verio lemmikistäsi on terve. Lemmikkimmekin ovat vain oman mielemme luomia manifestaatioita.


Täsmälleen samanlaisesta tilanteesta on kyse silloin, kun toinen vanhemmista "sieppaa" lapset toiseen valtioon. Jos olet viisas, niin rakastat siepattuja lapsiasi ja kunnioitat sieppaajaa - ja silloin et ole "menettänyt" noita lapsia etkä kanna kaunaa sieppaajalle. Nk. "Salomonin tuomio" kuvaa juuri tällaista tilannetta: Aitoa rakkautta tunteva voittaa aina, koska hän ei taistele ketään eikä mitään vastaan.


Vanhemmat kokevat usein "menettävänsä" lapsensa myös miniöille ja vävyille, jotka eivät ole heidän omien toiveidensa mukaisia. Tällaiset vanhemmat ovat ylpeitä, eli he pyrkivät kontrolloimaan omia lapsiaan ja näiden valintoja. Ja siksi lapsi joutuu toimimaan usein myös vastoin omia unelmiaan, kapinoidakseen omia vanhempiaan vastaan.


Kaikki, mitä vastustat, lisäänntyy ja vahvistuu aina.


Moni parisuhteessa elävä on "menettänyt" puolisonsa toiselle ihmiselle. Tässäkin tapauksessa "menetyksen" kokija vastustaa itse omaa todellista toivettaan, eli pyrkii omistamaan puolisonsa. Ja emme voi koskaan omistaa muita ihmisiä. Jos yritämme omistaa heidät, niin menetämme heidät - joko konkreettisesti, tai "menetttämällä" heidän rakkautensa. Jälkimmäisessä tapauksessa toteutuu ns. kulissiliitto. Jos et itse rakasta puolisoasi ehdoitta, niin hänkään ei voi rakastaa sinua ehdoitta, rakkauden ja pelon tunnetaajuudet ovat aivan liian erilaiset.


Voimme "menettää" puolison, lapsen tai lemmikin myös kuoleman kautta, millä hetkellä tahansa. Jos hyväksyt tämän elämään ja jatkuvaan muutokseen kuuluvan, väistämättömän tosiasian, niin et "menetä itseäsi" silloin, kun joku kuolee.


Sillä ajatus hänestä ei koskaan kuole, vaan se on ikuisesti olemassa.


Rakkaus ei siis kuole, voimme vain itse kieltäytyä tuntemasta rakkautta. Ja siksi emme voi KOSKAAN menettää mitään.


Kaikki, mitä koemme, on vain ajatus itsestään, ja jokainen ajatus, jota on joskus joku ajatellut, on ikuisesti olemassa.