Miksi siivoamme, vaikka pian on taas sotkuista?

 

Miksi siivoamme, vaikka pian on taas sotkuista?


Siivoaminen on parhaimmillaan mielen harmoniatilaan pyrkimistä ja tuon tilan ylläpitämistä.


Pakonomainen eli neuroottinen siivoaminen perustuu aina pelkoon ja ahdistukseen - samalla tavalla kuin neuroottinen oman kehon peseminenkin.


On myös ihmisiä, jotka elävät epäjärjestyksen keskellä, mutta eivät ole siitä huolissaan. Tällaiset ihmiset ovat usein innostuneita ja luovia, mutta eivät mieleltään täysin tasapainoisia.


Myös heimokulttuureissa, joissa asunnoissa on maalattia ja astioina ovat kasvien lehdet, lakaistaan ja pidetään yllä järjestystä ja puhtautta.


Kodissa saattaa myös olla "pyhitettyjä huoneita", jotka ovat hyvin kauniita, mutta joita käytetään harvoin, jotta arvokkaat huonekalut ja huone pysyisivät siisteinä. Huone, jota ei käytetä lainkaan, on kuitenkin "matalaa energiaa" (manifestoitunut huonekalu on menneisyyttä), eikä se siis ole harmoniatilassa ja "elävä", jos sitä ei kukaan "olento" havainnoi. Tällaista huonetta voi elävöittää esim. tuomalla sinne eläviä kasveja, sillä kasvitkin ovat "olentoja".


Samasta syystä talot, joissa ei kukaan asu, ränsistyvät "ajan oloon".


Sängyn sijaaminen on rituaali, joka erottaa unitilan päivätilasta. Kun heräämme, alkaa uusi "segmentti" eli vuorokaudenn uusi vaihe. Ihminen joka ei koskaan sijaa sänkyään, vaihtaa harvoin puhtaat lakanat ja peseytyykin vain satunnaisesti, saattaa olla huoleton näennäisesti, mutta hän elää jossain määrin enemmän mielikuvissaan kuin tässä maailmassa.


Jos tavoittelet psykofyysistä harmoniatilaa, niin mielikuvien ja materiaalisten manifestaatioiden vaaliminen kannattaa pitää tasapainossa, eli ei ole hyvä korostaa kumpaakaan.


Olemme silti kaikki täysin vapaita elämään myös epätasapainotilassa.


Ja silloinkin toteutuu kansanviisaus: "Niin makaa kuinka petaa."