Miksi kuuluisat ja ihaillut tieteen asiantuntijat eivät suinkaan aina ole "tietäjiä"?

 



Miksi mainitsen avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan ihmisenä, joka ei usko todellisuuden olemassaoloon, vaikka hänen mielipiteensä tästä aiheesta ovat usein ristiriitaisia? (Valtaoja antaa ristiriitaisia kommentteja myös tässä Ivan Puopolon tekemässä haastattelussa)


Teen niin siksi, että vaikka hän on usein ns. todellisuuden tuijottaja puhuessaan "kosmoksesta" eli järjestäytyneestä maailmankaikkeudesta (tähtitieteilijän roolissa hänen on niin tehtävä), niin toisaalta hän tuntee hyvin myös kvanttifysiikkaa ja tietää, että kvanttifysiikan mukaan aikaa ja ns. positioita ei ole olemassa. Todellisuuden olemassaolo absoluuttisena on siis mahdottomuus.


Tästä haastattelusta saa sellaisen vaikutelman, että Valtaoja on kiusaantunut "pylväspyhimyksen" rooliinsa. Muiden ihmisten ihailuhan tuntuu hyvin epämiellyttävältä silloin, jos ihminen itse ei ole täysin mielenrauhan tilassa, eikä siis ole löytänyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin, joihin on etsinyt vastausta - Valtaojan tapauksessa hyvin kauan.


Valtaoja kertoo opiskelleensa nuorempana myös filosofiaa ja olleensa kiinnostunut esim. zenbuddhismista, eli hän on ollut jo kauan sitten "viisauden äärellä", vaikka suuntautui myöhemmin jo manifestoituneen maailmankaikkeuden eli aika-avaruuden tutkimiseen.


Kun yritämme löytää vastausta esim. kysymykseen "mihin avaruus loppuu?" tai "mistä, miten ja milloin todellisuus sai alkunsa?", niin tehtävä on mahdoton, koska yrittäminen ei ole intuitiotila, viisauden vastaanottamisen tila.


Tästä johtuu se, että monet perinteiset tiedeuskovaiset - aivan kuten myös monet jumaliiin uskovat uskovaiset - ovat usein ärtyneitä. Skepsiksen "todellisuuden olemattomuutta" käsittelevässä keskustelussa minua ja ajatuksiani on yritetty vähätellä esimerkiksi sukupuoleeni perustuen.


Se, että miljoonat ihmiset ihailevat ihmisiä, joilla on valtavasti vaikeaselkoiselta kuulostavaa tietoa fysiikasta, neurotieteistä tai avaruustähtitieteestä, johtuu noiden ihailijoiden omasta inhimillisestä epävarmuudesta.


Kaikki termithän ovat vain ihmisten keksimiä eli kvarkkejakaan ei ole todella olemassa, vaikka meidän täytyy puhua niistä voidaksemme puhua "jostakin".


Ihaillaanhan sotapäälliköitäkin vain siksi, että heidän näennäinen rohkeutensa eli uhkaarohkeutensa (joka ei ole aitoa rohkeutta) ja pelottavan näköiset aseet luovat illuusion turvallisuudesta.


Silti vain totuuden tunnetasolla tietävä ihminen on viisas - eikä hänen siksi tarvitse todistella kenellekään oikeassaolemistaan. Oikeaa ja väärää mielipidettähän ei voi olla olemassa.

Kommentit