Elämän tarkoitus on huolettomuus, luomisen ilo, ei henkinen tai uskonnollinen "kilvoittelu"

 

Elämän tarkoitus on huolettomuus, luomisen ilo, ei henkinen tai uskonnollinen "kilvoittelu".


Kollektiivinen uskomus, joka liittyy kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen, perustuu rajallisuusharhaan.


Siksi mihinkään sellaiseen maailmankatsomukseen, jonka omaksuminen tuntuu uurastukselta, uhrautumiselta, vaikealta ymmärtää tai edes oudolta ja mystiseltä, ei kannata paneutua.


Jos "totuus", jota joku oppijärjestelmä tarjoaa, ei ole yksinkertainen ja selkeä, ja tuon "totuuden" kanattajat vakuuttavat, että kukaan muu kuin "korkeampi voima" tai "vihityksi syntynyt" ei voi tietää "totuutta", on tuo oppijärjestelmä rajallisuusharhaa kokevan ihmismielen tuotos.


Jos uskonnollisen tai henkisen yhteisön piirissä on ihmisiä tai "jumalia ja messiaita", joita palvotaan, ja yhteisön hierarkiassa ylemmille tasoille nouseminen, edellyttää jonkinlaisia mystisiä, salaisia vihkimyksiä tai paksujen kirjojen lukemista, niin kyse on pelkoon ja ylpeyteen perustuvatsta hierarkiasta.


Jos tuollaisen oppijärjestelmän kiihkeä kannattaja sanoo sinulle: "Sinun on hyväksyttävä tämän suuren jumalallisen viisauden ristiriitaisuus, koska sinä olet vain ihminen, etkä voi siksi ymmärtää totuutta", niin tuo kiihkeä kannattaja ei ITSE tunne eli tiedä totuutta. Ja siksi hän ei voi uskoa, että kukaan muukaan voisi. Hänhän näkee muut ihmiset itsensä kaltaisina.


Kukaan ihminen ei ole koskaan toista "pyhempi" tai "vajavaisempi", meissä kaikissa on sisäinen viisaus ja tieto todellisuusunen olemuksesta - ja absoluuttisen todellisuuden olemattomuudesta.