Yleisökysymys: Miksi vauvat eivät lennä, jos he eivät vielä ajattele painovoimaa, vaan tietävät edelleen olevansa "korkeampia olentoja"?

 

Miksi vauvat eivät lennä, jos he kerran eivät (rationaalisesti) vielä ajattele painovoimaa?

Fyysiset olennot maapallollahan ovat "ajatus itsestään" ja ajatukseen fyysisyydestä kuuluu myös painovoiman vaikutus.

Vauvat siis syntyvät fyysiseen maailmaan, vaikka ovatkin vielä "vaistotasolla". Eiväthän eläimetkään leiju, elleivät ne ole syntyneet lentämään.

Ajatus ihmislapsesta, johon painovoima vaikuttaa, on siis valmis uskomus, energiavärähtelystä manifestoitunut ajatus.

Mutta ihminen voi esimerkiksi meditoimalla muuttaa kolektiivisia uskomuksia liittye vaikkapa. kuolemaan. Tällainen tietoinen kuolema, jossa keho pysyy elintoimintojen lakattua "elossa" on esimerkiksi tiibettiläisten meditaation mestarien "tukdam". Samoin "ihmeparaneminen" vakavistakin sairauksista on mahdollista, jos parannettava uskoo paranevansa (plasebo).

Ihminen kykenee siis muokkaamaan sekä itseään että maailmaa ajatustensa ja uskomustensa voimalla, koska olemme ajatuksilla luojia, emme pelkästään kokemuksilla luojia, kuten eläimet ja kasvit.

Evoluutiokin eläin- ja kasvimaailmassa perustuu sekin uskomusten muuntumiseen, eli tarkoituksenmukaisemmaksi muuttumiseen kokemusten kautta. Ovathan linnutkin ryhtyneet "levitoimaan" vaikka ovat alun perin eläneet maalla tai vedessä. 

Ihmiset taas ovat luoneet ideoimalla eli ajattelemalla esimerkiksi lentokoneen. Lentokoneisiinkaan kukaan uskonut, ennen kuin joku ideoi ne ja lensi ensimmäisen kerran.

Vauvojen vaistotason elämähän on hyvin harmonista, koska negatiiviset ajatukset eivät häiritse iloa. Lapsihan iloitsee muurahaisenkin näkemisestä. Ja vaikka vauva on avuton, niin se ei kanna huolta siitä, tarjoaako joku sille ruokaa. Vauva saattaa reagoida rajusti ollessaan nälissään, mutta kyse ei siis ole huolen kantamisesta vaan samanlaisesta refleksistä, kuin eläinten poikasilla.

Lapset tietävät vielä luovansa todellisuuttaan itse ja siksi he leikkivät, he siis eläytyvät leikkiin, eli elävät sen todeksi aidosti (joulupukki ON lapsille olemassa).

Vasta kun lapset oppivat pelkäämään ja vihaamaan he menettävät puhtaan ilon, ja elämästä tulee enemmän egojen taistelua.

Aikuisuus on siis usein rajallisuuden lisääntymistä, mutta voit säilyttää lapsenomaisen vapauden ja ilon myös aikuisena, jos et keskitä ajatuksiasi pelkoon ja muihin egon todellisuustiloihin.