Onko "hulluus" viisautta vai tyhmyyttä?

 

Onko "hulluus" viisautta vai tyhmyyttä?


Useinhan sanotaan, että hulluuden ja nerouden ero on veteen piirretty viiva.


Se voi olla jompaa kumpaa, riippuen "hullun" omasta asenteesta itseään ja muita kohtaan.


Ihminen voi esimerkiksi olla "lapsenomaisesti eli autenttisesti hullu". Autuaitahan ovat yksinkertaiset, ennakkoluulottomat. Hän on siis luova ihminen, joka on "täynnä itseään", olematta ylpeä.


Ihminen voi olla myös "ylpeästi hullu" ja silloin hän ei ole kunnioittava, vaan "tyhmempiä" ihmisiä halveksiva.


Sana "omahyväinen" on tässä mielessä kiinnostava, samoin kuin sana "itserakkaus". Itserakkaushan on välttämätöntä, että voimme olla tyytyväisiä, koska "itserakkaina olemme rakkautta itse".


Tuo sana on kuitenkin monen mielessä muuttunut tarkoittamaan ylpeyttä (paljolti kristinuskon vaikutuksesta). Myös sanan "omahyväinen" voi tulkita negatiivisen sijasta positiiviseksi: Ihminen joka haluaa kokea hyviä/toivomiaan asioita ja myös sallii ne itselleen.


Elämämme ainoa luoja ja havaitsijahan on aina havaitsija itse.

(kuvassa itserakas ja omahyväinen kissa)