Olemmeko ennaltamäärätyn kohtalomme uhreja?

 

Olemmeko ennaltamäärätyn kohtalomme uhreja?


Emme ole.


Kun synnyt tähän maailmaan, niin sinulla on täysin vilpitön ja puhdas pyrkimys "kanta valoa" ja nauttia elämästä ja vapaudestasi luoda. Kaikki päämääräsi ovat hyvin yleisluontoisia, esim: "Haluan viljellä iloa!"


Et siis synny alkoholistiperheeseen velvollisuudentunteesta: "Minun täytyy auttaa näitä ihmisiä, koska he eivät pysty auttamaan itseään", vaan kunnioitat noita ihmisiä ja näet heidät täysin vapaina oman todellisuutensa luojina. Onnellisuushan on suhteellista ja moni alkoholisti on myös hyvin viisas, kokemustensa viisastuttama.


Miksi monet ihmiset sitten kokevat voimakasta kohtalonomaisuutta omassa elämässään?


Se johtuu ihmiskunnan kollektiivisista ajatusvirroista, joissa on loputtomasti inhimillistä kärsimystä selittäviä ajatuksia, uskonnollista syyllistämistä, astrologiaan, inkarnaatioihin ja "karmaan" liittyviä negatiivisia uskomuksia.


Moni meistä omaksuu tällaisia ajatuksia jo hyvin pienenä ja niistä muodostuu itseään todellistavia uskomuksia, jotka sitten saavat elämämme NÄYTTÄMÄÄN valmiiksi käsikirjoitetulta draamalta.


Et siis kanna esimerkiksi pelkojasi tai karujen kokemusten syitä mukanasi menneistä elämistä, vaan olet omaksunut ne tässä elämässä - ehkä jo ennen, kuin osasit ajatella. Jos USKOT, että kyse on jälleensyntymään liittyvästä "karmavelasta", niin uskomuksesi vahvistaa itseään.


Jos kysyt regressioterapeutilta tai selvänäkijältä, miksi pelkäät vaikkapa koiria, niin tuo näkijä voi vastaanottaa selityksen ("sudet hyökkäsivät kimppuusi menneessä elämässä") kenen tahansa joskus eläneen ihmisen kokemuskentästä (kaikki kokemukset ja kaikki ajatukset ovat ikuisesti olemassa).


Älä siis tuijota mennyttä, älä keksi meriselityksiä, älä alistu "karman, kohtalon, jumalien tai horoskooppien uhriksi".


Kaikki voimasi on aina tässä hetkessä.


Sinä olet oman todellisuutesi kaikkivoipa luoja.