"Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan"

 

"Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan."


Tämä lause kuvaa ihmisen tarvetta olla sosiaalinen ja etsiä turvaa muista ihmisistä, silloinkin, kun sosiaalisuudesta on hänelle itselleen haittaa.


Se kuvaa siis samaa asiaa, kuin "seura tekee kaltaisekseen" ja "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."


On mahdollista "pitää oma päänsä" myös eri mieltä olevien joukossa, mutta usein pyrimme tiedostamattamme miellyttämään muita ihmisiä, "menemme sieltä, missä aita on matalin". Ja miellyttämisentarve ei perustu aitoon kunnioitukseen vaan pelkoon.


Sosiaalisuus, joka ei perustu aitoon rohkeuteen, saa aikaan illuusion pysyvyydestä ja turvallisuudesta ja se estää siten myös omantunnon eli intuition seuraamisen, autenttisuuden.


Juoruaminen ja liittoutuminen muiden "pahantahtoisten ja katkerien" kanssa on tällaista pelkoon ja ylpeyteen perustuvaa sosiaalisuutta. Pahantahtoisuus verhotaan myös usein sääliksi, ylimieliseksi ja hyväätarkoittavaksi "rakkaudeksi". Sääli ja taivastelu on kuitenkin tekopyhää, ehdollista "rakkautta", joka ei ole rakkautta ollenkaan.


Englannin kielessä on tällaisia ihmissuhteita kuvaava sana "frenemies", "vihollisystävät", taistelutoverit.

Suomeksi sanan voisi kääntää myös "iholliset", ihmiset, jotka tulevat mielistellen ja vakuutellen ihollesi, voittaakseen sinut puolelleen, haluten olla kanssasi "hyvää pataa". Todellisuudessa "iholliset" ovat "vihollisiasi", koska heidän motiivinsa eivät ole vilpittömiä.


Ja jos liittoudut tällaisten ihmisten kanssa, niin joudut väistämättä tinkimään myös omista päämääristäsi ja ihanteistasi, sillä "samanmielisten" joukossa ei suvaita soraääniä. Taisteluleirin turvallisuushan perustuu valheeseen.


Monoteistiset uskonnolliset yhteisöt perustuvat usein tällaiseen sosiaaliseen kontrolliin, ja karismaattinen uskonnollinen johtaja voi johdattaa joukkonsa jopa joukkoitsemurhaan. Tämä on mahdollista siksi, että itse uskontokaan ei perustu rakkauteen vaan "jumalanpelkoon".


Mutta myös mikä tahansa muu aatteellinen ja poliittinen toiminta tai "isänmaallisuus" perustuu usein tarpeeseen taistella "väärinajattelijoita" vastaan.


Se, joka valmistautuu sotaan, ja pelkää ja vihaa "vihollista", ei koskaan puolusta rauhaa. Eikä hän siksi koskaan ole myöskään turvassa.


Voimme kokea aitoa turvallisuutta vain, jos rakastamme itseämme täysin ehdoitta.