Jos elät "tunteidesi vietävänä", niin et hallitse elämääsi itse

 

Aina silloin tällöin ihmiset kommentoivat ajatusten ja tunteiden hallintaa ja tietoista luomista sanomalla:


"Minä en ajattele tunteitani, ne vain menevät ja tulevat, ja se on ihan ok."


Niin onkin, olemme kaikki täysin vapaita kokemaan myös draamaa.


Suurin osa ihmiskunnasta ei tiedosta luovansa todellisuuttaan itse, ja siksi esimerkiksi valtaosa ihmissuhteistamme ovat ehdollisia, eli kuvittelemme muiden ihmisten ja olosuhteiden aiheutavan kärsimyksemme ja pettymyksemme.


Ja negatiivista kokemustahan seuraa aina ennemmin tai myöhemmin positiivinen kokemus, koska mikään ei ole elämässä koskaan ikuista, ja usein koemme iloa myös vahingossa - tai tuntemalla suloista kostonhimoa, vahingoniloa tai sääliä, eli ylpeyttä.


Ns. viha-rakkaussuhteet perustuvat ehdolliseen rakkauteen, eivätkä ne siis ole rakkaussuhteita lainkaan, vaan eräänlaista kahden ihmisen välistä sotaa.


Jos haluat kuitenkin päästä pysyvämmin mielenrauhan tilaan, niin se on mahdollista vain tiedostamalla omat tunnetilat, niistä seuraavat ajatukset (vastaanotamme ajatuksia aina omasta tunnetaajuustilastamme) ja noiden ajatusten aikaansaamat (aika-avaruuteen saattamat) kokemukset.

Ja vain mielenrauha tekee elämästä vähemmän dramaattista, mukavampaa ja helpompaa, koska selkeyden tilassa et taistele ketään tai mitään vastaan, vaan tunnet olosuhteista riippumatonta iloa.


Ja tuo olosuhteista riippumaton ilo mahdollistaa myös materiaalisten, fyysisten ja elämyksellisten toiveidesi todellistumisen, eli sinua itseäsi miellyttävät olosuhteet.



Tällaista elämäntapaa tarkoitti alun perin uskonnollinen ajatus "taivaasta maan päällä."