Et voi koskaan valehdella itsellesi - luovu siis ylpeydestäsi

 

Jos tunnet jostain syystä negatiivisia tunteita, niin tiedosta ne, arvosta niitä, älä siis yritä väittää, että et tunne niitä. Jos väität mustaa valkoiseksi niin valehtelet.


Kukaan ihminen ei pysty valehtelemaaan itselleen ilman, että se paljastuu välittömästi - hänelle itselleen.


Jos huudat: "EN MINÄ OLE ÄRSYYNTYNYT!" niin kaikki muutkin sinun lisäksesi tietävät, että se ei ole totta. Ärsyyntymisen syy on sinussa, joten älä ala syytellä muita ihmisiä tai olosuhteita. Päästä irti. Keskitä ajatuksesi muihin asioihin, ennen kuin käynnistyy negatiivinen tapahtumaketju, jota ei lopulta enää voi pysäyttää. Se etenee jo kuin pikajuna, sinun valitsemaasi suuntaan - jonne et itse halua mennä.


Jos haluat kostaa muille ihmisille, koska kosto vapauttaa sinut hetkellisesti vihasta, niin tee se omissa oloissasi. Siten et joudu kokemaan häpeää, joka on aina täysin turha tunne.


Jos huudat: "ETTEKÖ TE HUOMAA KUINKA VIISAS OLEN??" niin ei, juuri tuolla hetkellä et ole viisas, vaikka olisit usein hyvinkin viisas.


Jos huudat "ETKÖ SINÄ NÄE, ETTÄ MINÄ RAKASTAN SINUA!" niin ei, kukaan ei voi nähdä, että rakastat, koska et tuolla hetkellä tunne rakkautta. Päästä irti turhautumisestasi. Keskitä ajatuksesi mihin tahansa sellaiseen asiaan, joka ei herätä sinussa tuollaisia tunteita.


Vedät puoleesi sinua raivostuttavia kokemuksia ja ihmisiä juuri siksi, että havaitsisit oman ylpeytesi, joka ei ole omanarvontunnetta vaan perustuu pelkoon.


Kun et ole enää ylpeä, niin et pelkää, et syytä ketään tai mitään omista kärsimyksistäsi ja kaikki on taas hyvin. Havaitsit ylpeytesi, mikä oli arvokas havainto.


Ylpeys eli ylimielisyys, oikeassaolemisen tarve, ei mahdollista mielenrauhaa, luovu siis ylpeydestäsi ja vastaanotat aidon rakkauden itseäsi kohtaan. Ja se on ainoa rakkaus, joka sinulla koskaan voi olla - jaettavaksi myös muille.