Voimme vaistota eli aistia toisen ihmisen tunnetaajuustilan, mutta emme voi kokea hänen henkilökohtaista todellisuustilaansa
Voimme vaistota eli aistia toisen ihmisen tunnetaajuustilan, mutta emme voi kokea hänen henkilökohtaista todellisuustilaansa
On siis erotettava "telepatia"/vaistoaminen ja henkilökohtaisen todellisuustilan tunteminen. Ne eivät ole fysiikan näkökulmasta sama asia, vaikka liittyvätkin toisiinsa.
Molemmissa on kyse värähtelytaajuuksista.
Kun toinen ihminen aistii tunnetilasi, niin hän vaistoaa sen, kuin eläin. Ja vaistoamme kaikki muiden ihmisten tunnetiloja, silloinkin, kun emme tee niin tietoisesti.
Jos esimerkiksi pelkäät, että toinen ihminen ei pidä sinusta, niin hän vaistoaa pelkosi. Mutta hän saattaa tulkita pelkosi omien asenteidensa eli uskomustensa pohjalta myös aivan väärin.
Tästä ilmiöstä johtuu se, että usein "uhmpirehellisiä" ihmisiä epäillään esim. varkaiksi. He pelkäävät niin paljon varkaaksi leimaantumista, että heitä paradoksaalisesti myös epäillään. He saattavat jopa ilman syyttään jäädä kiinni varkaudesta, eli "pahin pelko manifestoituu".
Siksi vankiloissakin on aina ollut syyttömiä ihmisiä, jotka syyttävät siis itse itseään.
Voimme perustella tuon sanan "telepatia" käyttöä puhuttaessa tunnetilojen vaistoamisesta sillä, että kaikki ajatukset (jotka yleensä mielletään telepaptiassa välittyviksi) ovat myös pelkästään värähtelyä. Niitä ei siis ole "todella olemassa".
Voimme siis aistia eli vaistota eläinten tapaan toisten ihmisten tunteita, ja tulkita niiden merkitystä omalla tavallamme.
Mutta tämä ei siis kuitenkaan ole sama asia, kuin toisen ihmisen TODELLISUUSTILAN aistiminen. Koska minuuden todellisuustila on aina henkilökohtainen, ei meille kaikille yhteinen, ja se koostuu myös tunnemuistoista, jotka ovat aina yksilöllisiä.
Minuuden eli egon todellisuustilaa ei ole olemassakaan ilman sen havaitsijaa, joka on siis aina uniikki yksilö.
Se, mikä yhdistää meitä kaikkia, on ei-erillisyyden tila, ehdoton rakkaus, kokemus kaikkeudesta ja täydellisestä luomisenvapaudesta.
Sehän tässä hämmästyttääkin, että vaikka kuinka selitän kokemustani ja tuntemustani, se ei saavuta toisen mieltä sellaisenaan, vaan hänen "käännöksenään todellisuudesta", josta nyt puuttuu se "minä" joka oli kokija. Meille jää vain mahdollisuus yrittää ymmärtää toista. Mitä vaistomaiseen lukutaitoomme tulee, niin se sisältää paljon virhepäätelmiä.
VastaaPoistaAivan. Moni ihminen ei halua edes ajatella mahdollisuutta, että on esimerkiksi ollut 30 vuotta jonkun kanssa naimisissa, ja kuvitellut puolisonsa ajatukset ja toiveet aivan erilaisiksi. Sellainen ikäänkuin tuntuu "tahraavan koko menneisyyden". Mehän elämme aina vain oman päämme sisällä ja teemme tulkintoja omien uskomustemme ja toiveidemme pohjalta. Moni nainen ei halua kuulla, mitä moni mies todella naisista ajattelee. Illuusiossa eläminen tuntuu helpommalta - kunnes ehdollisen rakkauden illuusio jonakin päivänä rikkoutuu. Puhdas myötätunto ja kunnioitus itseä kohtaan mahdollistaa kuitenkin sen, että emme ahdistu toisen ihmisen erilaisista motiiveista. Ja mehän emme koskaan omista toista ihmistä!
VastaaPoista