Sinä Olet Luoja

  Oletko joskus yrittänyt auttaa ihmistä, joka ei suostu antautumaan autetuksi, mutta joka ei itse ymmärrä mielensä eli egonsa vastustusta, vaan purkaa turhautuneena, ylimielisenä tai vihaisena pahaa oloaan muihin ihmisiin? Yrityksesi ovat turhia. Voit auttaa heitä vain säilyttämällä OMAN mielenrauhasi. Jos ihminen on turhautunut, ylpeä, vihainen tai epätoivoinen, niin emme siis voi auttaa häntä säälimällä. Hän on kuin onnettomuuden uhri, joka on peloissaan. Pelko ja viha ovat inhimillisiä tunteita, mutta tunnetiloista on vastuussa vain jokainen ihminen itse. Egon matalissa tunnetiloissa olevat ihmiset pyrkivät usein kaikin keinoin saamaan myötätuntoisen ihmisen säälimään heitä, koska he aistivat tiedostamattaan taajuuseron myötätuntoisen korkeamman ja oman matalamman tunnetaajuutensa välillä. Suuri osa ihmiskunnasta syyttää olosuhteita tai muita ihmisiä omasta köyhyydestään, sairaudestaan, toteutumattomista unelmistaan, epäonnistuneista ihmissuhteistaan tai yksinäisyydestään. Ja v...

  Tiedostatko jo luovasi itse oman todellisuutesi? Pelkäätkö kuitenkin jääväsi yksin tietosi kanssa, koska suurin osa ihmiskunnasta näyttää edelleen uskovan absoluuttisen todellisuuden olemassaoloon? Pelkosi on turha. Et nimittäin saavuta mielenrauhaa suuressa ihmisjoukossakaan olemalla aina samaa mieltä noiden todellisuususkoisten kanssa, sillä rajallisuusharhaan eli pelkoon perustuva samanmielisyys on pelkkä illuusio - ja edellyttää myös noiden muiden ihmisten TAISTELUIHIN osallistumista! "Eksyttäjäksi", "rintamakarkuriksi" ja "jenginpetturiksihan" kutsutaan usein sellaista ihmistä, joka on rehellinen omalle totuudelleen. Ja olet rehellinen itsellesi, "sinut itsesi kanssa", kun luotat omaan sisäiseen viisauteesi, et pelokkaiden ihmisten negatiivisiin uskomuksiin. Ihminen, joka ei tiedosta luovansa todellisuuttaan itse on kuin vanki, joka kokee vankilan seinät, muut vangit ja vanginvartijat tuttuina ja turvallisina - ja siksi hän ei tunne itseää...

  Onko viisasta olla "realisti" eli "tunnustaa tosiasiat"? Niin sanottu todellisuus ja "tosiasiat" ovat pelkästään omiin uskomuksiisi ja aistimuksiisi perustuvia tulkintoja energiavärähtelystä, eli ne ovat muutoksen alkupiste ja lähtötilanne, ja siksi ne on hyvä hetkellisesti tiedostaa: "Minulla on paljon velkaa." "En viihdy työssäni." "Asun yksin." "Minulla on paljon sairauksien aiheuttamia kipuja." Mutta kaikki muuttuu koko ajan ja sinä itse päätät, mihin suuntaan, ja siksi mielentilastasi juuri nyt riippuu se, sallitko jatkossa ei-toivottua vai toivomaasi uutta todellisuutta: "Minulla on paljon velkaa, vaikka haluaisin että minulla olisi vähemmän velkaa." "En viihdy työssäni, vaikka haluaisin viihtyä työssäni." "Asun yksin, vaikka haluaisin löytää kumppanin." "Minulla on paljon sairauksien aiheuttamia kipuja, vaikka haluaisin olla terveempi ja kokea vähemmän kipua." Jokainen...

  Nk. sielunikäajattelu eräänlaisena jälleensyntymän luomana hierarkisena ilmiönä on egon luomus. Monet inkarnaatioista kiinnostuneet ihmiset puhuvat eri-ikäisistä sieluista ikän kuin olisi olemassa "viisaampia ja tyhmempiä" sieluja, kokeneita ja kokemattomia: Lapsisieluja, nuoria sieluja, kypsiä sieluja ja vanhoja sieluja. Tällainen "egosielu- ja sielunikä" -ajatteu" on egoistinen eli ylpeä näkökulma kaikkeuteeen. Versus: Miksi pienet lapset ja nuoret ihmiset vaikuttavat usein "tyhmänrohkeilta", tai "julmilta" ja kiihkeiltä suuttuessaan? Ovatko hekin siis tyhmiä, koska ovat nuorempia ja kokemattomampia? Kyse ei ole tyhmyydestä, vaan tunne- ja impulssiherkkyydestä. Nuori ihminen reagoi samalla tavalla voimakkaasti pieniinkin tunnetaajuuslaskuihin, kuin uhmaikäinen lapsi. Lapset ja nuoret ovat vielä tietoisia omasta todellisesta olemuksestaan ja siksi he vaikuttavat usein "raivokkailta". Ja myös vanhemmat ihmiset, jotka meditoivat p...

  Oletko ihmetellyt, miksi unelmasi eivät toteudu etkä koe tyytyväisyyttä, vaikka olet hyvin kiitollinen, että olet selvinnyt ongelmistasi ja harjoitat myös tietoisesti anteeksiantoa sinua vastaan "rikkoneita" kohtaan? Tyytymättömyytesi johtuu siitä, että kiitollisena huomiosi keskittyy edelleen siihen asiaan, josta olet "selvinnyt", ja jonka koit siis "ongelmaksi". Ja olet tuossa tunnetaajuustilassa tiedostamattasi kiitollinen JOLLEKIN: Kohtalolle, "jumalalle", sattumalle...vaikka loit kaiken itse. Ja koska tiedostat antavasi anteeksi noille sinua tavalla tai toisella "loukanneille", niin huomiosi keskittyy heidän "pahuuteensa". Et siis ole vielä hyväksynyt omaa osallisuuttasi kokemuksiisi. Voit olla "sinut itsesi kanssa" vasta sitten, kun et ole enää kiitollinen etkä tuomitseva, vaan arvostat ja kunnioitat, niin itseäsi kuin kaikkia muitakin.

  Miksi kansanviisaus "sääli on sairautta" kuulostaa meistä usein tylyltä ja julmalta? Tuo tunne johtuu vain siitä, että emme uskalla ottaa vastuuta omasta elämästämme, EMMEKÄ kunnioittaa myös muiden ihmisten vapautta valita omat tunnetilansa joka hetki itse! Kärsimyshän johtuu vain ja ainoastaan siitä, että keskitymme negatiivisiin ajatuksiin. Todellinen vapaus on sitä, että et syytä olosuhteita, muita ihmisiä etkä itseäsi mistään. Mutta tiedostat sen, että missä tahansa tilanteessa on mahdollista olla tyytyväinen, sillä kaikki ei-toivottu luo aina toivottua. Jos olet ahdistunut, niin vihakin tuottaa hetkellisesti tyytyväisyyttä, vapauttaa. Mutta älä jää kiinni vihaan vaan vapauta itseäsi edelleen kohti toivoa, uskoa ja mielenrauhaa!

  Nautit elämästäsi siksi, koska sinulla on joka hetki vapaus valita ilo, kärsimyksen sijaan. Elämän ainoa tarkoitus on siis ilon ja tyytyväisyyden tunnetilan manifestoiminen - toiveet ja unelmat, joiden uskot tekevän sinut iloiseksi, ovat vain tekosyitä sille, että saisit kokea iloa. Ja voit kokea iloa mistä tahansa syystä. Ja kun tunnet iloa mistä tahansa syystä, myös unelmasi todellistuvat. Olet matkalla omassa elämässäsi, ja matkasi voi onnistua vain, jos iloitset matkastasi. Jos sen sijaan odotat kärsimättömänä matkan päättymistä ja kotiinpaluuta, matkasi ei ole iloinen. Siksi "jumalaa" palvova ihminen, joka odottaa saavansa "palkkansa taivaassa" kärsii täysin turhaan, ja aikaansaa kärsimyksensä itse. SINÄ olet oman todellisuutesi ainoa luoja.

  Elämme suurten muutosten aikaa, ja se johtuu tietoisuustasomme ja värähtelytaajuuden kohoamisesta. Kaikki manifestaatiot - toivotut ja ei-toivotut - todellistuvat nyt nopeammin. Kaikki salatuimmatkin totuudet mieltemme syövereistä pyrkivät väistämättä esiin. Ja totuus ei pala tulessa. Muutos tuntuu pelottavalta, koska emme näe selkeästi, mitä on tapahtumassa ja selviämmekö uusista olosuhteista. Elämä ja sen täydellinen synkronia kyllä aina "kantaa", mutta egomme ei koskaan täysin usko sitä vaan pyrkii hallitsemaan elämää itse, rajallisuusharhasta käsin. Jos sinulla on negatiivisia tunnemuistoja, niin nyt ne kaikki pyrkivät purkautumaan, kuin tulivuori, joka on näyttänyt metsittyneeltä vuorelta jopa vuosisatojen ajan. Ja yksi tärkeä purkautumistie peloille ja katkeruuksille on viha. Älä kohdista vihaasi muihin ihmisiin suoraan, ettet joutuisi vihan kierteeseen muiden vihaisten ja loukattujen kanssa. Älä kohdista vihaa myöskään itseesi, ettet sairastu tai loukkaa itseäsi (kon...

  Tasa-arvo on mahdoton tavoite, koska jokainen ihminen päättää täysin vapaasti ITSE joka hetki, tunteeko hän oman arvonsa vai rajallisuutta. Taisteleminen omien oikeuksien puolesta on aina vaikein tie, koska kun taistelemme, niin taistelemme muita vastaan ja olemme siksi itsekin heikkoja - ja taistelemme todellisuudessa myös itseämme vastaan. Tasa-arvoon pyrkiminen perustuu pohjimmiltaan aina rajallisuusharhaan ja kateuteen (ylpeyteen, ei omanarvontunteeseen), koska jokaisella ihmisellä on oikeus myös kärsiä. Ja myös esim. rikkaat ja vallassa olevat ihmiset kärsivät. Onnellisuus on täysin suhteellista. Jos ihminen inspiroituu intuitiivisesti parantamaan omia tai muiden oloja, hän ei taistele. Jos nainen haluaa olla yhdenvertainen miehen kanssa, hänen tarvitsee vain tuntea oma arvonsa ja hänen toiveensa toteutuvat. Mies, jota syyllistetään ja joka tuntee syyllisyyttä omasta miehuudestaan ei hänkään tunne omaa arvoaan, eikä siis ole "parempiosainen".

  Miksi ylpeillä ihmisillä näyttää olevan usein paljon partneriehdokkaita? Tämä ilmiö johtuu siitä, että saamme aina kokea sitä, mitä tilaamme, ja koska suuri osa ihmisistä on useimmiten egon tunnetiloissa, niin pelokkaat ihmiset ihailevat vahvoilta vaikuttavia ylpeitä ihmisiä, uskoen saavansa näiltä omaan elämäänsä turvallisuutta ja menestystä. Todellinen menestys on kuitenkin lähtöisin ihmisestä itsestään eli omanarvontunteesta, ja siksi parisuhde ylpeän ihmisen kanssa ei "onnistu". Ylpeä ihminen on nimittäin hänkin pelokas, ja kun kaksi pelokasta yrittää rakastaa toisiaan, niin he päätyvätkin vihaamaan toisiaan, koska pelko estää aidon rakkauden tunteen. Saamme aina elämässämme kokea sitä, mitä itse todella olemme, emme sitä mitä haluamme. Aktiivinen haluaminen on siis kärsimyksen ainoa syy, ja myös toiveikkuus on haluamista. Kannattaa siis pyrkiä rakastamaan ennen muuta itseään ehdoitta, ja kun se "onnistuu", niin vetää puoleensa puolisoa, joka hänkin rakastaa i...

  Luotatko elämään ja tulevaisuuteen? Ilmeisesti luotat, kaikista peloistasi ja epävarmuuden tunteistasi huolimatta, koska kuljemme koko ajan avaruuudessa maapallon kyydissä 369 kilometriä sekunnissa, ja Linnunradan absoluuttinen vauhti on 620 km/s. Olemassaolosi eli elossaolosi perustuu joka hetki myös siihen, että edellistä sydämenlyöntiä seuraa seuraava, edellistä uloshengitystä seuraava sisäänhengitys. Eli jos joskus olet epätoivoinen, ja tuijotat toivottomana nykyhetkeäsi, niin sinähän valehtelet ITSELLESI! Kaikki muuttuuu koko ajan, ja jos valitset tyytyväisyyden nyt, mistä tahansa syystä tai ilman syytä, niin myös seuraava hetkesi tuottaa sinulle tyytyväisyyttä ja iloa (vetovoiman laki). Universumi ei ole moralisti, saat kaiken mihin kohdistat huomiosi, halusit tai et. Mitään muuta et koskaan maanpäällisessä elämässäsi tavoittele kuin luomisen iloa. Nauti siis matkasta, vaikka se tuntuu joskus myös pelottavan rajulta tai ankean hidastempoiselta. Sillä ilman ei-toivotun kokem...

  Mitä on rakkaus? Onko olemassa monenlaista rakkautta? Ei ole. Rakkaus on tunnetaajuustila, tunnetaajuusresonanssi todellisen olemuksemme kanssa. Se, että monet ihmiset käyttävät tätä sanaa tarkoittamaan myös muita tunnetiloja kuin mielenrauhaa ja puhdasta myötätuntoa - eli vaikkapa kaipuuta, intohimoa tai jopa epätoivoa - ei muuta rakkauden tunteen todellista olemusta. Rakkaus voidaan nähdä myös pelkästään fysikaalisena ilmiönä, eli toiveen todellistumisen indikaattorina, täyttymyksen tunteena: Kaikki kokemamme on olemassa aika-avaruudessa vain, koska uskomme sen olevan olemassa. Ja kun luomme asioita ajattelemalla niitä ja uskomalla niihin, niin ne manifestoituvat synkronisesti täsmälleen oikealla hetkellä, olivat ne sitten toivottuja tai ei-toivottuja. Tunnetilamme kullakin hetkellä määrittää sen, onko kyse toivotustaa (rakkaudesta) vai ei-toivotusta (egon matalammista tunteista). Myös ongelmamme ja nuo egon tunnetilat ovat siis toiveitamme, koska ne tarkentavat noita todellisi...

  Miksi "synneistä" ei voi eikä tarvitse koskaan tehdä "parannusta"? Se johtuu siitä, että juutalais-kristillisen perinteen "synti" ei ole alun perin tarkoittanut "väärää tekoa" vaan negatiivista tunnetilaa. "Miss the mark". Eli kaikkia tunteita uskon tunnetilasta alaspäin (taajuusasteikolla). Myös toiveikkuus ja hyväuskoisuus on siis "syntiä". Ja tästä seuraa, että "jumalan ja hänen ainoan poikansa" PALVOMINEN on sekin syntiä! Synnistä eli "chata'hista" ei siis voi ihmiskehossa tehdä koskaan "parannusta", koska tuo heprean kielen sana tarkoittaa vain matalaa tunnetaajuustilaa, joka on indikaattori siitä, että ihminen on "erossa puhtaasta rakkaudesta" eli mielenrauhan taajuustilasta. Ja dualismissa koemme jatkuvasti ns. taajuuslaskuja, koska luomme todellisuuttamme itse, kokemalla ei-toivottua. Juuri siksi olemme täysin vapaita todellisuutemme luojia: Voimme joka ikinen hetki itse va...

  Negatiivinen nöyryys on alistumista, kärsivien säälimistä tai muiden ihmisten ylentämistä tai paheksumista. Millaista sitten on hyödyllinen eli positiivinen "nöyryys"? Hyödyllinen "nöyryys" on sitä, että tiedostaa, mikä on "omaksi parhaaksi", eikä yritä voittaa muita ihmisiä tai kontrolloida ja muuttaa väkisin ei-toivottuja olosuhteita. Ylpeiden ihmisten on usein hyvin vaikea luopua ylpeydestään ja siksi ylpeä ihminen syyttää muita ihmisiä ja olosuhteita sen sijaan, että kunnioittaisi sekä muita että itseään täysin ehdoitta ja luottaisi siihen, että "elämä kantaa", jos vain luovumme tarpeestamme yrittää kontrolloida sitä. Aito itsekunnioitus eli mielenrauha on ainoa tunnetila, joka vapauttaa ihmisen. Viisaalla tavalla "nöyrä" ihminen ei siis taistele mitään eikä ketään vastaan, koska hän tuntee oman arvonsa ilman, että hänen on tarpeen sitä muille ihmisille todistella.