Voit rakastaa läheisiäsi ehdoitta vain, jos olet myös valmis luopumaan heistä - millä hetkellä tahansa

 

Jos sinulla on läheisiä ihmisiä, joita kohtaan tai joiden takia tunnet puhtaan rakkauden lisäksi ajoittain myös negatiivisia tunteita, kuten kaipausta, palvontaa, sääliä, ylpeyttä, turhautumista, epätoivoa, kostonhimoa tai vihaa, ja joiden puolesta myös uhraudut ja tunnet siksi joskus itsesääliä, niin tiedosta, että "rakkautesi" on inhimillistä - mutta usein siis ehdollista.


Kun olet joskus mielenrauhan eli selkeyden tilassa, niin mieti miten reagoisit, jos tuo läheisesi kuolisi NYT.



JIPII! Hän siis vapautui iloisesti. Ja mitä sinä teet? Järkytyt, kun rakkaimpasi vapautuu?


Joskus tunnemme myös vahingoniloa, kun joku kuolee, ja sekin on inhimillinen reaktio. Yksikään kouluampuja ei vapauttavan raivonsa hetkellä kärsi.


Kun läheisesi siis kuolee (me kaikki kuolemme), niin tuolla hetkellä tarvitset tiedon, miten saavuttaa EHDOTTOMAN rakkauden tunnetila. Ja usein tuon tunnetilan saavuttamiseen tarvitaan hetkellisesti myös vihaa ja muita korkeampia negatiivisia tunteita, kuin musertava epätoivo, jota tunnemme, kun uskomme menettävämme toisen ihmisen.


Emme voi koskaan menettää mitään, emme myöskään läheisiämme. Mutta voimme KOKEA menettävämme heidät, ja silloin elämme erillisyysharhassa, emme aidon rakkauden tilassa, joka on ainoa tunnetila, joka mahdollistaa mielenrauhan.


Myös parisuhde-ero, jota vastustat, on samasta syystä "pieni kuolema". Jos taas rakastat itseäsi ehdoitta, niin et kärsi myöskään eroista.