Älä koskaan tuomitse itseäsi siksi, että olet tuntenut negatiivisia tunteita ja tehnyt siksi jotain "pahaa" tai "väärää"

 

Ärsyyntymisen ja epäonnistumisen syy on aina ärsyyntyjässä ja epäonnistujassa itsessään.


Mutta se ei tarkoita, että ärsyyntyessäsi tai epäonnistuessasi olisit HUONO ihminen, saati "toivoton tapaus"! Negatiivinen tunnetila ei siis kerro typeryydestä tai kyvyttömyydestä tai lahjattomuudesta, se kertoo vain itse valitsemastasi todellisuustilasta, jonka havaitset eli koet juuri nyt.


Älä siis koskaan tuomitse itseäsi, jos ärsyynnyt, suutut, menetät malttisi tai tunnet häpeää ja kyvyttömyyttä, heikkoutta.


Älä myöskään ylimielisenä halveksi muita, jotka kokevat tuollaisia tunteita.


Jokainen myötätuntoinen ja tasapainoinen ihminen on joskus tuntenut täydellistä kyvyttömyyttä ja itseinhoa, hallitsematonta pelkoa, eli kadottanut itsekunnioituksensa ja rohkeutensa täysin.


Ne, jotka eivät myönnä tätä ovat vielä ylpeitä ja tulevat ennemmin tai myöhemmin kokemaan syvää masennusta ja itsevihaa, koska sisimmässään he HALUAVAT kokea noita synkkiä tunteita - ymmärtääkseen, että voimme joka hetki itse valita todellisuustilamme.


Moralisti tulee siis itse tuomituksi, jotta hän ymmärtäisi lopettaa muiden ihmisten ja itsensä tuomitsemisen.


Ja kun ihminen ymmärtää tämän, hän on täysin vapaa ja hallitsee omaa todellisuuttaan.


Muiden ihmisten todellisuuskokemukset taas ovat noiden muiden ihmisten hallinnassa, etkä siksi koskaan ole "veljesi vartija".