Omanarvontunne ja myötätunto, "säälimättömyys" ei ole välinpitämättömyyttä

 

Miksi ei ole hyödyllistä "uhrata ajatustakaan" ihmiskunnan ja maailman ongelmille - ellet ole itse juuri nyt tilanteessa, jossa voit intuitiivisesti auttaa muita?

Siksi, että kaikki, mihin kiinnität huomiosi aktivoituu aina.

On siis parempi ajatella ns. todellisuutta vain subjektiivisena kokemuksena, henkilökohtaisena unena.
Aina kun puhumme ihmiskunnasta "kollektiona" kiinnitämme huomiomme myös ongelmiin, jolloin ne aktivoituvat myös omassa elämässämme.

 
Terve itsekkyys on kaiken onnellisuuden edellytys ja mahdollistaja, vaikka meitä on iät ja ajat opetettu ajattelemaan juuri päin vastoin! Omanarvontunne ja ylpeys ovat aivan eri tunnetiloja.
Emme voi koskaan "parantaa maailmaa", koska maailma ei ole sairas. Jokainen valitsee itse tunne- eli todellisuustilansa, joka hetki.