Mihin selvänäkö eli ns. energioiden lukeminen perustuu?

 

Miksi tulevien tapahtumien ennustaminen selvänäöllä (energioiden lukeminen) on mahdollista, vaikka teemme uusia valintoja toivotun ja ei-toivotun välillä joka hetki?


Tämäkin ilmiö johtuu kaikkeuden synkroniasta. Yksittäinen toive on aina yhteydessä lukemattomiin muihin toiveisiimme, ja se mikä synkronisesti kullakin hetkellä todellistuu on kaikkien toiveidemme summa.


Suunta on siis jo valittu, oli kyse sitten toivotuista tai ei-toivotuista asioista. Kukaan ei siis joudu kokemaan mitään traagista tai fantastista täysin sattumalta. Esim. "yhdessä yössä" kuuluisaksi tullut Käärijä oli jo pitkään ollut matkalla kohti läpimurtoaan. Ja hän ei ole suosionsa suuruudesta huolimatta ollut kuitenkaan koko ajan aidosti menestynyt eli onnellinen. Menestystä on vain onnellisuuden tunne.


Jos upporikas ihminen alkaa esim. minkä tahansa mielialaa laskevan tragedian seurauksena yhtäkkiä köyhtyä ja hän ahdistuu köyhtymisestään (pitää sitä "kohtalonomaisena") hän saattaa lopulta menettää näennäisesti "kaiken", koska hän kiinnittää huomionsa menettämiseen eikä siis arvosta sitä, mitä hänellä vielä on. Kyse on siis "negatiivisesta värähtelystä/asenteesta" jonka tuo upporikas ihminen liittää nyt vaurauteensa, johon hän suhtautui aiemmin positiivisesti ("raha tulee rahan virtaukseen uskovan luo"). Hän on edelleen korkean minänsä taajuudella vauras, koska vauraus on jo manifestoitunut, mutta koska hän itse ei tunne iloa vauraudestaan hän menettää vaurauttaan niin kauan, kuin hän pelkää ja tuntee syyllisyyttä ja arvottomuutta. Köyhtyvä ihminen siis "vihaa vaurautta".

Hetkestä nauttivat ihmiset taas vastaavasti todellistavat jatkuvana virtana niitä toiveita, joita he ovat jo luoneet.


Ja tuo luominen on voinut tapahtua jo hyvin kauan sitten. Toiveiden pankki on meillä jokaisella suunnattoman laaja.


Siksi esim. emme voi "hetken päähänpistosta" kuolla, koska todellinen toive on useimmilla meillä elämän jatkuminen. Ja siksi itsemurhasta paljon puhuvat eivät yleensä tee itsemurhaa vaan ne, jotka ovat vakaasti päättäneet kuolla. Itsemurhasta puhuminen on vain tapa pyytää apua.


Ns. elämänkohtalomme ei siis suinkaan ole koko ajan yksittäisten ajatustemme ja tunnetilojemme välitön manifestaatio emmekä ole tunnetaajuuksiemme armoilla, ja siksi hyvinvointi hallitsee ja dominoi aina maailmaa. Se että maailmassa olisi enemmän kärsimystä kuin hyvinvointia on pelkkkä näköharha. Hyvinvointia vahvistaa jokaisen meidän oma elämänhalu ja etenkin luonnon systemaattinen ja jatkuva pyrkimys kohti harmoniaa (luonto ei murehdi).


"Toivekeiton" yksittäiset ainesosat eivät siis voi nopeasti muuttaa ns. suuria linjoja, koska kaikki on aina synkroniassa. Voit tehdä yksittäisiä valintoja hetkessä ja esim. olla näkemättä mahdollisuuksiasi, mutta seuraava hetki tarjoaa jo uusia.


Siksi sanonta "elämä kantaa" pitää aina paikkansa, jos uskot siihen.