Auta aina muita myötätunnon tunnetilassa, säälimättä

 

Monet auttamishaluiset ihmiset sekoittavat osallisuuden ja syyllisyyden käsitteet.


Jokainen ihminen on aina tunne- ja uskomustasolla itse osallinen siihen, mitä hänelle tapahtuu. Hän ei siis ole syyllinen ja "huono", jos hän kärsii, mutta hän mahdollistaa itse kärsimyksensä, koska kärsimys on elämän näkemistä toivottomana. Ja kukaan muu ei voi havainnoida elämää toisen ihmisen puolesta.


Ja siitä johtuu, että emme voi yrittää auttaa ihmistä, joka ei halua tulla autetuksi. Sääliin perustuva apumme on vain silmänlumetta, voivotteluun ja taivasteluun perustuvaa, ei avuntarvitsijaa kunnioittavaa.


Meillä jokaisella on tietenkin vapaus auttaa ja sääliä ketä tahansa, mutta auttaja on siis voimaton, jos hän säälii, koska silloin hän on resonanssissa toivottomuutta tuntevan autettavan kanssa (vetovoiman laki) eli ylläpitää omaalta osaltaan tuon autettavan avuttomuudentilaaa.


Jos siis autat alkoholistia, joka ei halua lopettaa juomista, niin et auta häntä lopettamaan juomista, jos säälit häntä. Jos taas olet puhtaan myötätunnon tunnetilassa ja kunnioitat häntä ja hänen vapauttaan tehdä omia ratkaisuja, niin voit auttaa häntä auttamaan itseään.


Voimme siis myötätuntoisina joskus auttaa ahdistuneita ihmisiä myös kuolemaan, koska kuolema on aina vapautus.


Jokainen on aina oman onnensa seppä.