Miten pitäisi suhtautua pikkulasten kokemaan väkivaltaan, joka johtaa joskus myös lapsen kuolemaan?

 

Käsittelen tässä kirjoituksessa uutisista lukemiamme väkivalta- ja kuokemantapauksia.




Se, mikä on jo tapahtunut, on tapahtunut, sitä ei voi peruuttaa. On inhimillistä kauhistua ja myös suuttua tällaisia uutisia lukiessa, mutta vihaaan pidemmäksi aikaa kiinni jääminen on kuitenkin sekä hyödytöntä että haitallista vihaiselle itselleen.
Lapsihan on jo vapautunut koska hän on kuollut.
Ihmiset, jotka tekevät pahaa lapsille, kokevat vapautuvansa omasta ahdistuksestaan. Siksi sanotaan, että "kosto on suloinen". Tämä saattaa kuulostaa käsittämättömältä, mutta jos ihminen on hyvin ahdistunut, ja käyttää vielä huumeita, kuten ilmeisesti tuoreessa Joensuun tapauksessa, niin hän pyrkii keinolla millä hyvänsä vapautumaan ahdistuksesta ja viha ja kosto ovat voiman tunteita verrattuna syvään masennukseen (samasta syystä tapahtui myös Jokelan koulusurma, Myyrmannin räjäyttäminen ym).


Huumeiden kemiallisia vaikutuksia mieleen ihminen ei hallitse, ja siksi voidaan myös sanoa, että huumeidenkäyttäjä ei hallitse tunnetilojensa muutoksia ja sitä kautta ajatuksia, joita tulee hänen mieleensä matalissa tunnetiloissa. Hän voi siis elää huumepäissään aivan toisissa todellisuuksissa, joissa "lapsetkin ovat uhka".


Vetovoiman lain näkökulmastahan pikkulapsetkin ovat ihmisiä, jotka tuntevat pelkoa, ärtymystä ja vihaa, he eivät siis enää ole täysin "viattomia". Ja pelokas lapsi saattaa laukaista kostonhimon aikuisessa, joka on sekaisin ja jolla on omia käsittelemättömiä tunnemuistoja omasta lapsuudesta (tapahtuu negatiivinen tunneresonanssi).


Myös pedofilia perustuu usein kostoon, eli monet pedofiilit ovat itse kokeneet hyväksikäyttöä lapsuudessaan. He siis "kostavat oman sisäisen lapsensa puolesta" hyväksikäyttäessään lasta.


Jos haluat ymmärtää tällaisia tapauksia, niin on hyvä pyrkiä vaikka raivostumalla ja säälimällä myötätunnon tunnetilaan, mutta syyttämään ei kannata jäädä, sillä aktivoimme omassa nykyhetkessämme sitä, mitä ajattelemme.


Tämä sama ilmiö mahdollistaa esim. sodat, eli että ihmiset kantavat kaunaa ja vihaa ja siten vetävät puoleensa muita ihmisiä, jotka myös kantavat kaunaa ja ovat vihaisia. Ahdistuneina ja vihaisina näemme maailman "pahana paikkana", johtuen omasta tunnetilastamme.


Kuollut lapsi ei syytä ketään, hän on puhtaan rakkauden tunnetaajuudella!