Mitä ovat "muistot" metafysiikan näkökulmasta?

 

Sen kummemmin kuin ajatuksemmekaan niin muistotkaan eivät ole "varastoituneina" aivoihimme kuvina ja tunnelmina, mutta ne ovat värähtelynä energiakentässämme.


Eihän meitäkään ole "todella olemassa" vaan teemme joka hetki valveilla ollessamme aistinvaraisen tulkinnan minuutemme energiavärähtelystä. "Ajattelemme olevamme olemassa."


Jos emme aisti itsemme olemassaoloa (esim. kun nukumme) emme ole itsellemme olemassa. Samoin muistot "palaavat" mieleemme, jos tavoitamme noiden kokemusten värähtelyn ja esim. musiikin aiheuttama tunne voi toimia tässä laukaisijana (vedämme puoleemme muistoa kun tunnemme samalla taajuudella joskus menneisyydessä tuntemamme tunteen).


Jokainen ajatus ja jokainen kokemus on ikuisesti olemassa, koska ne ovat kerran manifestoituneet eli "tulleet koetuiksi/ajatelluiksi". Tästä ilmiöstä on kyse myös "kummittelussa", siis koetuista kokemuksista ja niiden energiasta.


Myös toiveajatusten synnyttämät toiveemme ovat "värähtelyä energiakentässämme", samoin negatiiviset tunnemuistot "piilotajunnassamme". Nuo negatiiviset tunnemuistot loivat heti tapahtumahetkellä itsestään positiivisen vastineen, koska niistä tuli negatiivisia muistoja vain siksi, että oma tunnetilamme oli tapahtumahetkellä matala.


Voimme siksi päästä negatiivisista tunnemuistoista eroon kun olemme joskus myöhemmin mielenrauhan tilassa eli korkealla tunnetaajuudella: Katsomme menneisyydessä tapahtunutta eri näkökulmasta, jolloin negatiivinen muuttuukin positiiviseksi.


Kaikilla kokemillamme negatiivisilla asioilla on aina myös positiivinen puoli.