Miksi vihaisen viha "sulaa" vihan kohteen kyyneliin?

 

Miksi vihaisen viha "sulaa" vihan kohteen kyyneliin?


On kiinnostavaa seurata, millaisiin monimutkaisiin hypoteeseihin ns. perinteisen tieteen edustajat päätyvät, jos he eivät ole ottaneet huomioon todellisuuden luonnetta energiavärähtelynä ja hypoteesia siitä, että havaitsija vaikuttaa aina siihen, mitä hän itse kokee.


Tuota esimerkkitilannetta selitetään mm. sillä, että kyynelissä on jonkinlainen "haju" joka saa toisen riitelijän suojelemaan naista, jolloin riita päättyy.


Taajuusajattelun mukaan ihmisen tunnetaajuus kohoaa kun hän itkee, ja jos tappelijat ovat ennen tuota itkemistä olleet "kuin vakka ja kansi" eli molemmat ovat olleet negatiivisessa tunnetilassa eli taajuusresonanssissa keskenään, niin kun toinen "luopuu taistelusta" itkemällä, niin myös tappelun on pakko päättyä.


Jos köyden toisessa päässä ei kukaan vedä, niin köydenveto päättyy.


Tämän ikivanhan viisauden ovat aina tiedostaneet myös menestyneimmät kauppiaat eli he eivät ole pelänneet "muukalaisia tai vihollisia" vaan he ovat tarjonneet vieraille teetä tai aterian. Tämä tapa on kaupanhieronnassa edelleen käytössä esim. arabimaissa, mutta myös länsimaissa kauppakumppania "lahjotaan" eli "voidellaan". Kaupat tarjoavat asiakkailleen bonuksia ja kylkiäisiä.


Myös diplomatia perustuu tähän viisauteen. Kansojen välinen diplomatia mahdollistaa rauhan, jos enemmistö kansasta kannattaa rauhanomaista rinnakkaiseloa.


Jos NATO-maat haluaisivat ihan oikeasti auttaa Venäjää ja Ukrainaa lopettamaan sodan, niin molempia osapuolia kannustettaisiin rauhaan puhtaalla myötätunnolla, ei syyttämällä toista osapuolta "hyökkäyssodasta" ja säälimällä toista osapuolta.


Jos osallistut toisten ihmisten välisiin kiistoihin - tapahtuivat ne sitten perheissä tai valtioiden välillä - niin pahennat tilannetta, et auta ketään.


"Mitä enemmän hämmentäjiä, sitä sekavampi soppa."
"Ei sota yhtä miestä kaipaa."