Miksi "kaikkeus" (uskonnoissa "jumala") ei koskaan sääli ketään kärsivää?

 

Miksi "kaikkeus" (uskonnoissa "jumala") ei koskaan sääli ketään kärsivää?


Kärsimystä aiheuttaa ajatusten kiinnittäminen ei-toivottuihin asioihin. Siksi kärsimys on aina "syntiä", oli kyse sitten "pahantekijästä" tai oletetusta "uhrista" (molemmat ovat pelkonsa uhreja).


Synti on hepreaksi "chata'ah" ja se siis tarkoittaa egotilassa eli negatiivisessa tunnetilassa ajateltuja, tehtyjä ja koettuja asioita. Ja kaikki ihmiset tekevät koko ajan "syntiä", koska juuri se mahdollistaa luomisen eli elämän unen kokemisen: Ei-toivottu luo toivottua.


"Kaikkeus" eli elämän kokemisen mahdollistava energiavärähtely (uskonnoissa "jumala") ei reagoi koskaan mihinkään negatiivisiin tunnetaajuuksiin ja niissä taajuuksissa koettuun, koska kyse on siis vain unesta, jossa ihmiset todellistavat ei-toivottua.


Kaikkeuden näkökulma mihin tahansa ei-toivottuun on sen samalla hetkellä luoma toivottu.


Kaikkeus ei siis NÄE kärsimystä. Vain egotilassa oleva pelokas ihminen voi kokea jonkun kokemuksen kärsimyksenä.


Esim. kristinuskon tulkinta, jossa "herra jumala" lähetti "ainoan poikansa" maailmaan pelastamaan "syntisiä" on siis rajallisuutta kokevien ja pelokkaiden ihmisten näkemys henkisen ja maallisen välisestä suhteesta. Ja siksi tällainen egoistinen uskonnollisuus johtaa väistämättä kärsimykseen.