Ajatuksia jostakin ei ole olemassa ilman ajattelijaa

 

Kaikki olevaiseksi kokemamme perustuu energiavirtaan, joka ei koskaan pysähdy.

Kun puhutaan "ajatusvirroista" (joita tutkitaan ns. pimeän aineen tutkimuksessa: Tyhjyys on täynnä "jotakin"), niin myös sana "ajatusvirta" vaatii tarkennusta.

Kyse on pelkästään värähtelystä, ellei kukaan "joka uskoo tai kokee olevansa" havaitse tuota värähtelyä. Ei siis edes ajatuksista.

Miksi siis esim. erilaiset uskovaiset uskovat "ajatuksiin jumalista"?

Jokaisen ihmisen oma uskomus todellistuu, kiinnitti hän ajatuksensa mihin tahansa, "jumalaan", "saatanaan" tai pyhään spaghettisiivilään, ja se johtuu siitä, että usko on tunnetila jonka voimme liittää mihin tahansa. Ja usko myös vahvistaa juuri sitä, mihin itse uskomme.

Ainoa asia, mikä siis on "totta" (joko materiaalisessa maailmassa tai mielikuvissamme) on se, että todellisuuskokemuksemmme on uskomustemme kuva. Toisella tavalla todellisuuteen (tai uskontoihin) uskovia voi kuka tahansa kunnioittaa, mutta se uskova, joka ei kunnioita muiden uskomuksia ei voi tietää "totuutta" - koska hän ei kunnioita, ei itseään eikä muita. Siksi totuus löytyy aina vain intuitiosta ja mielenrauhasta, jossa emme koe olevamme erillisiä egoja ja jossa tiedämme, että mitään ei todella ja absoluuttisesti ole.

Ja tässä se tarkennus:

Mitään ei todella ole, ei edes ajatuksia. Ajatuksetkin ovat manifestaatioita. Sillä jos emme ajattelisi ajatuksia, niitäkään ei olisi. Elämän energia on mahdollisuuksia tulla ajatelluksi, valmiit ajatukset voimme manifestoida vain aivoissamme, joita niitäkäään ei ole.

Elämän energia on siis jotakin, joka voi tulla havaituksi tai koetuksi, jos sen kokija kokee eli aistii olevansa olemassa.

Ilman kokijaa ja havaitsijaa on vain värähtely.