Tunnetason resonanssi mahdollistaa yhteiset päämäärät kaikilla taajuuksilla

Mitä tarkoittaa metafysiikan näkökulmasta se, että kaksi ihmistä tai ihminen ja eläin löytävät "yhteisen sävelen"? Kun "sama kaiku on askelten"?

Nuo kaksi olentoa ovat silloin tunnetason resonanssissa, samalla taajuudella keskenään. He jakavat saman päämäärän eli ajatuksen siitä, mitä pyritään yhdessä manifestoimaan.

 
Vaikka eläin ei ajattele ihmisen tavoin, niin se on vaistotasolla eli flow-tilassa olevan ihmisen ajatuksen ja fyysisen olemuksen osa (esim. ratsastuksessa ihmisestä ja hevosesta tulee "kentauri", hevosen jalat ovat myös ihmisen jalat).

Se mitä yhdessä tehdään "sujuu kuin tanssi", intuitiivisesti ja ilman tunnetason resistanssia, ilman pelkoa epäonnistumisesta (disharmoniasta).

Koska eläin on aina vaistotasolla se ei voi toteuttaa vihaisen tai hermostuneen eli pelokkaan ihmisen toiveita muuten kuin pakotettuna, ja silloin ihmisellä ja eläimellä ei siis ole intuitiivista yhteyttä.

Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihmiset voivat olla myös negatiivisilla taajuuksilla resonanssissa, "partners in crime". Silloin esim. sellaiset ihmiset, joilla on yhteinen vihollinen, voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja samanhenkisyyttä (sama mielen taajuus) keskenään, jolloin he vastaanottavat ajatuksia samasta kollektiivisesta, negatiivisesta ajatusvirrasta.

Negatiivisilla eli egon taajuuksilla olevat eivät kuitenkkaan voi kauan ylläpitää yhteenkuuluvuudentunnettaan siksi, että he ovat erossa perusolemuksestaan eli puhtaasta myötätunnosta ja manifestoivat siksi ei-toivottuja tapahtumaketjuja. He epäilevät eli pelkäävät toisiaan, koska he pelkäävät itseään ja vapaudumme pelosta vain tuntemalla vihaa.

Ehdollinen rakkaus perustuu siis aina pelkoon, kun taas perusolemuksemme on täydellistä rohkeutta, joka lopulta aina voittaa pelon.

Tästä johtuu myös se, että jos oppilas ihailee opettajaansa ylivertaisena, niin opettajan on pakko ilmentää oppilaalle, että vaikka hän on arvokas niin hän ei ole ylivertainen, koska olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita.

Siksi myös esimerkiksi uskonnolliset johtajat ja ns. gurut pudottavat itse itsensä jalustalta, jos heitä palvotaan.

Vain kuvitteelliset legendahahmot, kuten kristukset/messiaat, pyhimykset ja "jumalat" voivat olla ihmisten mielissä täydellisempiä kuin tavalliset ihmiset. Ja ihminen, joka palvoo toista olentoa itseään täydellisempänä pyrkii väistämättä löytämään oman sisäisen täydellisyytensä, näkemällä esikuvansa epätäydellisenä.