Miksi syyttömät joutuvat joskus kärsimään rangaistuksia ja miksi "hyvät ihmiset" kärsivät tai kuolevat "liian aikaisin"?

Miksi syyttömät joutuvat joskus kärsimään rangaistuksia ja miksi "hyvät ihmiset" kärsivät tai kuolevat "liian aikaisin"?

Kuolema ei koskaan tapahdu liian aikaisin, jokainen meistä valitsee itse kuolinhetkensä. Egon näkökulmasta näin ei ole, koska ego usein pelkää ja vastustaa vapautumista kuolemassa. Egon näkökulmasta "elämä" on korvaamattoman arvokas. Luomakunnan näkökulmasta kuolema on kuitenkin aivan yhtä tärkeä asia harmonian kannalta, kuin elämä ja syntymäkin.

"Hyvän ihmisen" hyvyys (ehdoton rakkaus ja myötätunto) ei siis johda rangaistukseen vaan vapautumiseen, oli hän elossa tai kuollut.

Jos "hyvä ihminen" (olemme kaikki sellaisia) joutuu kärsimään, niin hän ei todellisuudessa ole hyvä itselleen, vaan hän vastustaa omaa hyvinvointiaan esimerkiksi säälimällä, turhautumalla tai kokemalla syyllisyyttä. Saamme aina sitä mitä tunnetasolla itse tilaamme.

Jos syytön joutuu kärsimään rangaistusta ilman syytä eli hänet on tuomittu teosta, jota hän ei ole tehnyt, niin hänkin on tuominnut itse itsensä, eli hän ei tunne ehdotonta rakkautta itseään kohtaan. On samantekevää, mistä asiasta hänet on tuomioistuimessa tuomittu.

Kaikki vihaiset eli pelokkaat ihmiset, joita kutsumme "pahoiksi" (olemme kaikki "pahoja" eli pelokkaita ollessamme negatiivisissa tunnetiloissa) eivät välttämättä joudu kärsimään, jos he unohtavat pahat tekonsa ja pysyvät usein mielenrauhan tilassa. Intuitiotilassa minkä tahansa rikoksen tehnyt ihminen todellistaa toiveitaan, ja vapautuu kärsimyksestä - tavalla tai toisella. Intuitiotilassa ei voi koskaan kokea kärsimystä. Myös vanki voi olla vankilassa ja säilyttää mielenrauhan, samaan tapaan kuin munkit luostareissa. Itseään rakastava vanki ei ole vanki lainkaan, koska hänen mielensä on vapaa.

Vain egon näkökulmasta rikollisten armahtaminen tai tuomitsematta jättäminen on "väärin". Universumin näkökulmasta pahoja ihmisiä ei ole olemassa, vaan me olemme kaikki täydellisen hyviä.

Myöskään pahoja syyllisiä ja viattomia uhreja ei ole, koska jos joku kokee olevansa uhri, niin myös "pahantekijä" on hänen kanssaan samalla matalalla tunnetaajuudella, ja oman vihansa uhri.