Kuinka kokemus nykyisyydestä voikin olla metafysiikan näkökulmasta menneisyyttä? (esimerkkinä unelmien rakastetun löytämistekniikka)

Kuinka kokemus nykyisyydestä voikin olla metafysiikan näkökulmasta menneisyyttä?

Tämä johtuu siitä, että aikaa ei ole ja manifestoimme asioita taajuusdimensiossa, emme aikadimensiossa. Aika on siis vain illuusio.

Jokainen ei-toivottu (matala värähtely) kokemus tässä "menneisyydessä", jonka koemme juuri nyt, luo toivotun kokemuksen (korkea värähtely) "nykyisyyteen", jonka koemme omasta näkökulmastamme "tulevaisuudessa".

Tuleeko tuo tulevaisuus, manifestaation hetki, "nopeammin vai hitaammin", riippuu pelkästään siitä, olemmeko itse tuon toiveemme värähtelytaajuudella vai emme. Universumissa ei siis ole MITÄÄN korkeampia voimia, jotka päättävät, milloin toiveemme lopulta toteutuu. Valitsemme itse tunnetilamme ja manifestaation hetken.

Esimerkki: Toivot löytäväsi unelmiesi rakastetun. Jos toiveesi on hyvin voimakas ja jatkat toivomista, et voi löytää unelmiesi rakastettua, koska olet itse toiveikkuuden matalammalla taajuudella, et siis "tunne rakkautta" etkä siten vedä puoleesi unelmaasi. Vetovoiman laki vetää puoleemme aina juuri sillä taajuudella värähteleviä asioita, jossa itse olemme.

Jos et enää usko voivasi löytää tuota unelmien rakastettua, niin et voi ajatella unelmaaasi ollenkaan, koska pettymyksistä johtuva epäuskosi laskee mielesi taajuutta joka kerta, kun ajattelet unelmaasi. Sinun täytyy siis löytää joku toinen keino värähtelytaajuutesi kohottamiseen.

Jos siis keskityt mihin tahansa muihin "mieltäylentäviin" asioihin, voit tavoittaa taajuuden, jossa myös unelmiesi rakastettu voi manifestoitua elämääsi.

Jos taas olit hieman kärsimätön ja löysit itsellesi puolison toiveikkuuden tunnetilassa, niin hän saattaa suhteenne alussa vaikuttaa "täydelliseltä", mutta hän ei kuitenkaan ole toiveidesi täyttymys, vaan rakastumisen tunne saa hänet vain vaikuttamaan sellaiselta, koska SINÄ tunnet rakkauden tunnetta. Siksi "rakkaus on sokea". Kun rakastumisen tunne hälvenee, alatkin rakastaa häntä ehdollisesti, näet hänessä vikoja, ja koet siksi myös vihaa ja pettymyksiä. Voit kuitenkin päättää rakastaa häntä ehdottomasti, jolloin hänestäkin tulee unelmiesi puoliso, koska keskität huomiosi rakkauteen, et hänen ei-toivottuihin ominaisuuksiinsa (rakkaus sammuttaa aina vihan). Meidän kaikkien sisin olemus on puhdasta rakkautta ja voimme olla resonanssissa kenen tahansa ihmisen kanssa tuntiessamme ehdotonta rakkautta.
Jos olisit malttanut mielesi ja löytänyt rakastetun hetkellä, jolloin tunnet itse rakkautta, olisit päässyt hieman helpommalla. Meille kaikille on olemassa tuhansia mahdollisia puolisoita, ei vain "se oikea".
Mitään muuta estettä suurimmankin unelmasi todellistumiselle ei siis koskaan ole, kuin sinä itse ja negatiivinen uskomuksesi.

Tästä johtuu, että unelmasta irtipäästäminen ja "sokea luottamus" siihen, että unelmasi toteutuminen on ainakin teoriassa mahdollista, usein mahdollistaa ns. suurten unelmien toteutumisen.

Usko siis unelmiisi kuin pieni lapsi - ja ne toteutuvat.