Mitä tarkoittaa uskonnollinen käsite "perisynti"?

Ajatus perisynnistä on ihmistä syyllistävä egon harha. Ja syyllistävänä siksi, että hyvin harva uskovainen suhtautuu sanaan "synti" saati "perisynti" neutraalisti tai positiivisesti.

 
Mitäänhän ei ole todella olemassa ja jokaisella ihmisellä on vapaus luoda omaan kokemusmaailmaansa mitä tahansa.

 
Kukaan ihminen ei ole koskaan syyllinen mihinkään, koska myös "synnin" kohteet ovat osallisia, eli uhri mahdollistaa omalla tunnetaajuudellaan "pahuuden" kohteeksi joutumisen eli on itsekin "syntinen" (pahuuden kokemuksen mahdollistaa negatiivisen tunnetaajuuden resonanssi). Kokemusta pahuudesta ei siis voi olla ilman tuon kokemuksen kokijaa eli havaitsijaa, joka ei kokemuksensa hetkellä tunne puhdasta myötätuntoa.

Koska synti on (juutalaiskristillisessä perinteessä) hepreaksi "chata'ah" eli ehdottoman rakkauden eli ei-erillisyyden tunnetilasta erossa oleminen, joka mahdollistaa todellisuuskokemuksen luomisen ajatuksilla, niin "perisynti" on siis itsesyytös tai toisen ihmisen syyllistäminen, oman itsen ja toisten ihmisten syyttäminen vapaudesta luoda.

 
Ei-toivotun kokemus luo aina toivottua. Leijona joka tappaa kauriin ei koe olevansa syntinen, siis paha, vaan se vain sallii ja toteuttaa elämää, kuten sen vaistot ohjaavat sitä tekemään.

Jos "jumaliin" uskovat ihmiset todella ajattelisivat, että perisynti on arvokas ja luomisen mahdollistava asia, niin silloin tuon sanan merkitys ei olisi negatiivinen.

 
Samalla tavalla sana "jumala" vastaa merkitykseltään sanaa "saatana", koska jos "jumala" on kaikkeus ja ehdoton rakkaus, niin tuolla olennolla ei voi olla mitään erityisasemaa ihmisten ja muun luonnon yläpuolella. Kaikkeus ei voi olla minkään ylä- eikä myöskään alapuolella.

Sinä olet oman elämäsi ja kokemustesi kaikkivoipa Luoja.