Sinä Olet Luoja

Negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen kokee erillisyyttä ja uskoo, että karma (syyn ja seurauksen laki) on "universumin kosto", jonka kohteeksi pahat ihmiset joutuvat. Vaikka ihminen ei siis uskoisi lainkaan persoonallisiin jumaliin, niin erillisyysharhassa hän silti näkee universumin eräänlaisena tuomarijumalana. Karma on seuraus johon on syy, mutta universumi ei koskaan kosta kenellekään, vaan luomme itse kaikki kokemuksemme. Emme ole maailmassa oppimassa "paremmiksi ihmisiksi" vaan kokemassa erillisyysharhaa ja luomista. Olemme täydellisen vapaita ja kaikkivoipia. Koska kaikki viha perustuu aina pelkoon ja on sellaisena paradoksaalisesti positiivinen voiman tunne hetkellisesti, niin viha ei ole pahuutta vaan pelkoon ja arvottomuudentunteeseen perustuvaa inhimillisyyttä. Ja vihaisen ihmisen tuomitseminen pahaksi on myös "pahuutta". Kaikki negatiiviset tunteet aiheuttavat kärsimystä, eli uhri ei ole parempi kuin pahantekijä, vaan oman uhriutensa ...

  Kaikki ihmissuhteemme ovat aina väliaikaisia fyysisestä näkökulmasta: Toinen ihminen voi poistua elämästämme eron tai kuoleman kautta. Mutta sinun ei tarvitse silti koskaan pelätä menettäväsi sinulle rakkaita ihmisiä, sillä perusolemuksemme ei ole sidottu fyysiseen kehoon. Ajatus minuudesta eli persoonasta ei koskaan katoa tai kuole (jokainen ajatus jota on koskaan ajateltu on ikuisesti olemassa), ja koska fyysinen todellisuus on vain aistiemme tulkintaa energiavärähtelystä, niin ehdottoman rakkauden tunnetaajuudella kaikki rakastamasi ihmiset ovat ikuisesti kanssasi - ja siis ihan konkreettisesti, ei pelkästään haaveissasi jaa muistoissasi. Jos parisuhteesi päättyy tai läheisesi kuolee, niin ainoa syy kokemaasi menetyksen tunteeseen on oma matalan tunnetaajuuden näkökulmasi: Tuijotat läheisesi fyysistä "ei-olevaisuutta" hänen perusolemuksensa sijaan. Ja tuo perusolemus ei voi kadota minnekään, koska olet joskus tuntenut rakkautta häntä kohtaan, eli olet "yhdistynyt hä...

Onko "valaistuminen" eli jälleensyntymän kierrosta vapautuminen elossa olemisen päämäärä? Vapautuminen elämästä edellyttää, että olemme "elämän vankeja". Ei-fyysisellä tason näkökulmasta elämä ei kuitenkaan ole vankila vaan täynnä loputtomia mahdollisuuksia vapaaseen luomiseen. Uskonnollinen ajatus "yksilösieluista" jotka lopulta viisastuvat niin paljon, että eivät enää synny uudelleen fyysisiin maailmoihin on egon logiikkaa. Olemme erillisiä yksilöitä vain uskoessamme olevamme sellaisia eli fyysisessä olomuodossamme. Fyysisen kuoleman jälkeen olemme jälleen Kaikki Mikä On. Meidän ei siis tarvitse opetella täydellisyyttä, sillä me olemme täydellinen rajattomuus, ikuisesti. "Maailmat" ovat vain ajatuksia itsestään. Ja siksi ihmisinä ja fyysisinä olentoina emme voi koskaan menettää mitään muuta kuin mielemme rauhan eli luottamuksen tuohon täydelliseen rajattomuuteemme - siihen, että mikä tahansa ajatuksemme voi manifestoitua, jos uskomme siihen.   ...