Elämä kantaa aina, vaikka et uskoisi mihinkään itsesi ulkopuolisiin korkeampiin voimiin

Kuinka on mahdollista, että "elämä kantaa aina", vaikka et uskoisi minkään nimiseen "jumalaan" tai muuhun itsesi ulkopuolelta vaikuttavaan korkeampaan voimaan?


Jos uskot vetovoiman lakiin, koska olet kokenut sen omassa elämässäsi todeksi, niin se ei ole sinua "korkeampi voima", vaan sinä olet tuo vetovoiman laki, sillä sinä olet koko universumi. Ilman sinua ja havaintoasi universumista ei ole, ei universumiakaan ole - sinulle.

Jos ajatellaan, että elämän tarkoitus on onnellisuuden tunne, niin elämä kantaa sinne minne on tarkoitus ihan jokaisena päivänä, jos vain löydämme edes YHDEN tyytyväisyyden aiheen joka päivä.
Ihmisellähän on ajattelevana olentona tapana turhautua, jos hänen rationaalinen tahtonsa ei toteudu juuri nyt ("heti mulle kaikki nyt"), ja kun hän tahtoo jotakin tiettyä asiaa, niin hän ei havaitse sitä, mikä voisi juuri NYT tehdä hänet onnelliseksi. Ja tällöin hän menettää välittömän mahdollisuuden onnellisuuden kokemiseen.

Kaikki universumissa tapahtuu aina oikeaan aikaan, täsmälleen oikealla hetkellä, koska kaikkeus on aina synkroniassa, kaikilla taajuuksilla. Eli ihmisen näkökulmasta: niin negatiivisissa tunnetiloissa kuin positiivisissakin. Luonto (eläimet, kasvit, alkuaineet) on aina vaistotilassa ja siksi sekin on harmoniatilassa, myös silloin, kun luonto "tuhoutuu".

Tuhosta nousee aina uutta elämää, koska energia ei koskaan katoa.

Jos synkroniaa ja vetovoiman lakia ei olisi (samanlainen energiavärähtely vetää aina puoleensa samanlaista) eläisimme kaaoksessa, emmekä pysyisi hengissä (elimistömmekin pyrkii harmoniatilaan joka hetki, solut syntyvät ja kuolevat aina tarvittaessa, ja juuri siksi me "tunnemme olevamme" lihallisesti olemassa).

Siksi "hyvää kannattaa aina odottaa", ei kärsivällisesti eli kärsien, vaan PITKÄMIELISESTI, nauttien matkasta.

Lainelautailijakaan ei saa sitä mitä hän haluaa, jos hän on kärsimätön ja pyrkii nousemaan laudalleen liian varhain (aalto tulee hänen päälleen), tai liian myöhään, jolloin veden voima ei enää nosta häntä aallon harjalle.

Ainoa tapa, jolla lainelautailija voi tulla onnelliseksi - jos hänen tavoitteensa ja unelmansa on ratsastaa aallolla - on nykyhetkestä nauttiminen, joka mahdolistaa sen, että hän nousee laudalleen täsmälleen oikealla hetkellä. Ja kun tuo kokemus on ohi, hän tavoittelee uutta aaltoa, loputtomasti.


Eli ainakin yksi asia meidän on hyväksyttävä, jos haluamme nauttia elämästä: Onnellisuus perustuu jatkuvaan muutokseen, joten viisas ei pelkää muutoksia eikä menettämistä - olevaisen näennäistä kuolemaa, vaan uskoo, että juuri menetys mahdollistaa onnellisuuden kokemisen.
Emme voi menettää elämässämme koskaan mitään muuta, kuin oman mielemme rauhan.


Älä siis ole huolissasi siitä, toteutuvatko "suuret unelmasi", sillä unelmasi todellistuvat yksi kerrallaan, jos vain pysyt rauhallisena ja uskot luovasi kaiken itse. Onnellisuuden tunne on ainoa päämääräsi elämässä.


Rakasta itseäsi, elämää ja kaikkeutta, ilman mitään ehtoja.