Luovu oikeassaolemisen tarpeestasi - myötätuntoinen voittaa aina

 

Jos toinen ihminen hyökkää sinua vastaan, niin tuleeko sinun puolustautua vastaamalla "samalla mitalla"?

Jos joku on tehnyt sinua kohtaan väärin, niin tuleeko sinun taistella, jotta saat vääryyden korjattua ja maineesi puhdistettua?

Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen. Monet taistelut kyllä vaikuttavat "voitetuilta", mutta ne olisi voinut jättää myös kokonaan taistelematta ja lopputulos olisi ollut sama. Tämä johtuu siitä, että korkeassa tunnetilassa vastaanotamme toiveemme aina nopeasti, kun taas negatiivisessa tunnetilassa "mutkan kautta", eli kokemalla kärsimystä (emme ole erillisiä, joten ns. vihollisen kärsimys on aina myös oma kärsimyksemme).

Oikeassaolemisen tarve on yksi suurimmista kärsimyksen aiheuttajista ihmiselämässä. Ja tuo kärsimys on myös täysin turhaa, koska jokainen ihminen ON aina oikeassa, jos hän itse uskoo niin (todellisuutemme on aina omien uskomustemme kuva, eli jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa).

 
Toista ihmistä syyttävä on siis aivan yhtä oikeassa kuin se, joka kokee tulevansa ilman syytä syytetyksi. Ja tämä johtuu siitä, että viha perustuu arvottomuuden kokemukseen, josta voi vapautua vihaamalla muita. Arvottomuus ja syyllisyys ovat matalampia tunnetiloja kuin syyttäminen ja viha.

 
Vihainen kokee siis vihansa "oikeutettuna", koska hän kokee tunnetasolla vapautuvansa vihatessaan. On aivan samantekevää MIHIN hän vihansa purkaa, tunnetason kohoaminen vapauttaa. Todellisuudessa jokainen vihainen ihminen vihaa siis vain itseään, kaikki muut ihmiset ovat täysin syyttömiä.

 
Mutta viha saattaa sen kohteesta joskus tuntua oikeutetulta siksi, että hänkin syyttää itseään! Ja tästä syntyy näköharha siitä, että syytös olisi oikeutettu. Syyttäjä ja syytetty ovat vain samalla värähtelytaajuudella, jolloin he ovat täydellinen vastapari, "vakka ja kansi", eli vetovoiman laki mahdollistaa tuon negatiivisen kohtaamisen (samanlainen vetää aina puoleensa samanlaista).

 
Vihan kohteeksi ei kuitenkaan tarvitse kenenkään meidän alistua. Omien ajatusten ja tunnetilojen tietoinen hallinta on ratkaisu mihin tahansa ihmisten välisiin kaunoihin (esim. kristillisessä perinteessä "käännä toinenkin poski", "älä vastaa vihaan vihalla, vaan säilytä korkea tunnetilasi, jos joku hyökkää sinua vastaan").

 
Jos joku on ollut sinua kohtaan "törkeä", niin pyri näkemään hänet onnettomuuden uhrina, joka on ollut vihatessaan peloissaan ja joka tunsi tuolloin hyvin voimakasta kipua. Hän ei siis vihannut sinua, vaan hän oli pelon vallassa. Tai kuvittele, että hän on uhmaikäinen raivoava lapsi, joka on juuri havainnut, että häntä ei kohdellakaan maailmassa kaikkivoipana ja täydellisen vapaana, vaikka hän vielä itse uskoo ja tietää sellainen olevansa.

 
Älä kanna kaunaa, kauna johtaa väistämättä uusiin konflikteihin. Hyvä tapa vapautua kaunasta on pyrkiä kirjoittamaan paperille positiivisia asioita ihmisestä, jota kohtaan on "kana kynimättä". Tämä menetelmä mahdollistaa ns. negatiivisten tunnemuistojen puhdistumisen.

 
Sinun ei tarvitse muistella eli raahata mukanasi menneitä kärsimyksiä, sillä menneisyys meni jo. Valitsemalla korkean tunnetilan juuri nyt mahdollistat onnellisuuden kokemukset myös tulevina hetkinä. Ja menneisyydessä kokemasi kärsimykset häviävät pois, koska et vala niihin voimaa muistelemalla niitä (fysiikassa: ajatus on energiaa, ja se mihin emme kohdista huomiotamme ei aktivoidu).

Muista myös, että jokainen negatiivisena kokemamme tilanne on aina samalla hetkellä luonut yhtä voimakkaan positiivisen vastineen itsestään, eli kaikki viha kirjaimellisesti lisää ja voimistaa rakkautta. Voit vastaanottaa tuon rakkauden pyrkimällä itse ehdottoman rakkauden tunnetilaan, eli vain ehdollinen rakkaus - itseämme ja muita kohtaan - mahdollistaa vihaamisen ja taistelun. Luovu taistelusta ja olet voittaja.

"Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa" - eikä tuo nauru ole vahingoniloista vaan myötätuntoista.