Olet täydellisen vapaa oman elämäsi luoja, mutta voimakas tahtosi voi estää unelmiasi todellistumasta

Jos seuraat oman korkeamman minäsi ohjausta, eli pyrit aina vain vapautumaan astetta negatiivisemmasta tunnetilasta hieman positiivisempaan, olosuhteistasi täysin riippumatta, niin unelmasi todellistuu joka hetki. Ja tuo unelmasi on onnellisuuden tunne. Matkasi ei pääty koskaan, joten lopullista päämäärää ei ole olemassa: Tunnetilasi juuri nyt ja tämä hetki on kaikki ja kaikkeus.

Jos tunnet turhautumista ja vihaa lukiessasi tämän - koska "suuri unelmasi" ei ole vieläkään toteutunut - niin vihasikin vapauttaa sinut - rajallisuuden tunteestasi. Tiedosta, että myös se "suuri unelmasi" on järkesi luoma harha, eli rationaalisesti ajatustasolla et kykene itse koskaan kuvittelemaan, mikä on TODELLINEN unelmasi, eli toiveidesi aito täyttymys silloin, kun haluat jotain, eli olet tahtotilassa.

Ja se siis johtuu siitä, että juuri nyt tahdot ja haluat, eli sinut sokaisee elämän jano. Olet tahtoessasi negatiivisessa tunnetaajuustilassa, jossa tahtosi ei voi toteutua.

Korkeampi minäsi eli ei-erillisyys sinussa - kaikkeus, kaikki mikä on - tietää sen sijaan tarkalleen, mitä kaikkea olet ei-toivottujen kokemustesi kautta toivonut, ja mikä todellistuessaan saa sinut aidosti tuntemaan ns. täyttymyksen tunteen. Täyttymyshän on todellisten toiveidesi toteutumisen tunnetila.

JOS maltat luopua tahdostasi ja haluamisesta edes lyhyeksi hetkeksi, eli päästää irti yrittämisestä, niin alat välittömästi kulkea kohti noita todellisia toiveitasi, eli onnellisuuden tunnetta, joka vetovoiman lain vaikutuksesta mahdollistaa kokemusmaailmaasi myös sellaisia suurempia unelmia, joita olet "sielusi silmin" korkeassa tunnetilassa nähnyt todellistuneina. Ja olet siis nähnyt nuo todelliset unelmat visuaalisesti juuri siksi, koska olet unelmoidessasi ollut samalla taajuudella, kuin nuo unelmat, vailla pelkoa ja epäuskoa. Visualisoidessasi et ole nähnyt kaikkia niitä haasteita, joita unelmiesi manifestaatiosta väistämättä seuraa, eikä se ole ollut tarkoituskaan, sillä kaikki mitä koemme - myös ne suurimmat unelmamme - aikaansaa joka tapauksessa aina myös negatiivisia tunteita, sillä ei-toivotun kokemus mahdollistaa vapautemme valita. Mutta emme koskaan uskaltaisi unelmoida mistään, jos murehtisimme jo etukäteen kaikista niistä negatiivisista tunteistamme, joita tulemme unelmamme toteutumisen seurauksena kokemaan.

Kun lapsi syntyy iloitsemme uudesta elämästä, emmekä tuolla hetkellä murehdi kaikkia niitä negatiivisia tunteita, joita tuo lapsi joutuu elämänsä aikana kokemaan. Kun avioliitto solmitaan iloitsemme rakkauden ja muiden positiivisten tunteiden jakamisen  mahdollisuudesta, emme pelkää kaikkia niitä vaikeuksia, joita pariskunta tulee yhdessä kohtaamaan. 

Ajattele valtionjohtajia, jotka tällä hetkellä kokevat olevansa vastuussa miljoonien ihmisten tulevaisuudesta. He eivät todellisuudessa ole vastuussa kenenkään toisen ihmisen kohtalosta - jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa - mutta jos he tuntevat vastuuntuntoa, niin he kantavat raskasta taakkaa, koska voimme tuntea vastuuntuntoa vain negatiivisessa tunnetilassa. He ovat jo joskus kauan sitten unelmoineet myös henkilökohtaisella tasolla asemastaan, eli työstä poliitikkoina ja päättäjinä. Ja he ovat unelmoineet myös vallasta, mahdollisuudesta tehdä tärkeitä päätöksiä. He eivät ole arvokkaampia ja parempia ihmisinä, kuin yksikään toinen ihminen, mutta he ovat HALUNNEET käyttää valtaa ja kantaa vastuuta ja lopulta sallineet itselleen tuon vastuullisen aseman. 

He eivät vallastaan huolimatta ole myöskään huonompia kuin yksikään meistä, täysin riippumatta negatiivisista asenteista, joita monilla ihmisillä heitä kohtaan on. Kaikkein vihatuinkin valtionjohtaja tekee todellisuudessa palveluksen niille, jotka vihaavat häntä, koska vihaajat vihaavat todellisuuudessa itseään, ja viha tuota johtajaa kohtaan paljastaa noiden arvostelijoiden omat negatiiviset uskomukset ja asenteet - eli pohjimmiltaan pelon, josta viha heidät vapauttaa!

Jos tuollaisten johtajien alkuperäisenä unelmansa on ollut "maailman parantaminen", niin vastuuta kantamalla ja pyrkimällä noudattamaan nk. yleistä mielipidettä (esimerkiksi tehdessään päätöksiä, jotka liittyvät pelkoon ja varustautumiseen sotaa vastaan) he kulkevat kaikkein vaikeinta polkua kohti unelmaansa, koska jokainen ihminen luo siis itse oman todellisuutensa. Maailma ei ole "sairas", eikä kenenkään velvollisuus siis ole sitä myöskään parantaa tai korjata. Mutta jos heillä on viisautta rakastaa ja arvostaa myös itseään, niin he voivat auttaa myös niitä ihmisiä, joiden asioita he ajavat.

Itseään kunnioittava johtaja kunnioittaa aina aidosti myös ns. vastustajiaan, vihaamatta ja vastustamatta ketään, millään tekosyyllä.

Tätä tarkoittaa myös sanonta "kansa saa juuri sellaiset päättäjät, kuin millaiset se itse ansaitsee". Jos itse  kunnioitamme ja arvostamme johtajiamme, niin johtajamme kykenevät käyttämään vaikutusvaltaansa meidän hyväksemme. Jos kunnioitamme ja arvostamme aidosti tunnetasolla omia vanhempiamme, niin arvostamme todellisuudessa itseämme. Jos kunnioitamme kaikkia kanssaihmisiämme, niin hekin kunnioittavat meitä. Ja kun kunnioitamme, niin emme ALISTU, vaan todellistamme omia unelmiamme, ja annamme myös kaikille muille ihmisille mahdollisuuden toteuttaa heidän omia unelmiaan.

Lakkaa siis yrittämästä kontrolloida muita ihmisiä ja maailmaa, pyri tuntemaan kunnioitusta ja täysin ehdotonta rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan. Päästä irti haluamisesta. Ota välittömästi vastaan kaikkein suurin unelmasi, joka on: Onnellisuuden tunne.

Sinä Olet Luoja, sinä olet Kaikki Mikä On.