Miksi uskonnot eivät katoa maapallolta, vaikka ns. rationaalinen tiede kehittyy?

Tiede ei tule koskaan syrjäyttämään uskontoja, mutta tiede sulautuu uskontoihin, ja uskonnot muuttuvat tieteeksi (näin on jo tapahtunut kvanttifysiikan tieteenalalla). Tieteessä on aina tunnettu ja tunnustettu uskomisen eli tunnetilojen vaikutus todelllisuuskokemukseen ja ns. vaistotoimintojen ja vaistoihin perustuvan tiedon olemassaolo (esim. lumevaikutus, psyykkiset "sairaudet", eläinten ja kasvien kyky palauttaa keskinäinen harmonia, lintujen kyky suunnistaa jne.)

Uskonnot eivät katoa maapallolta siksi, että uskomuksemme todellistuvat aina riippumatta siitä, mihin uskomme. On sama, uskotko "jumalaan", "allahiin", "jehovaan", "ganeshaan", "krishnaan", "taoon", "suureen maailmanhenkeen", tai tieteen yksittäisiin hypoteeseihin, kuten "rokotus pitää minut terveenä" - oma uskosi todellistuu. Tunnetilasi aikaansaa manifestaation.

Uskonnollisen uskon vaikutus on siis aivan yhtä totta, kuin tieteeseen luottamisen vaikutus. Ja molempiin voi liittää myös negatiivisia uskomuksia, jolloin ei-toivottu todellistuu. Ja samalla tieteen monet saavutukset ovat saaneet alkunsa yksittäisten tieteentekijöiden intuitiotilan seurauksena, ja käytämme tälläkin hetkellä arjessamme sellaisia tieteellisiä sovelluksia, joiden toimintamekanismia ei suurin osa ihmiskunnasta tunne (esim. sähkö, laser,  kännykkäteknologia).

Tästä syystä sekä absoluuttinen ja kiihkeä usko johonkin tiettyyn uskontoon (sisältäen ajatuksen siitä, että muut maailmankatsomukset ovat "vääriä")  ja absoluuttinen usko johonkin tieteen yksittäiseen hypoteesiin ovat molemmat aivan yhtä "epätotta". Ja se johtuu siitä, että oikeassaolemisen pakko ja kiihkeys (uskonnollinen tai tieteellinen hurmos) ovat negatiivisia tunnetiloja, joissa emme tunne ja tiedä totuutta.

Se, mihin keskitämme ajatuksemme lisääntyy aina vetovoiman lain vaikutuksesta, oli tuo asia sitten toivomamme tai ei-toivottu. Ja siksi "vääräuskoisia vihaava" ja oman uskontonsa puolesta taisteleva uskovainen vihaa todellisuudessa itseään ja omaa "jumalaansa". 

Ja sama pätee ns. tiedeuskovaisiin: Sellainen ihminen, joka uskoo tieteeseen ja halveksii uskontoja joutuu väistämättä myöntämään, että uskonnot ovat yhtä totta kuin tieteelliset hypoteesitkin, koska halveksiessaan hän esitti kysymyksen ja vastaus syntyy aina samalla hetkellä kuin kysymyskin.

Aito viisaus on sitä, että tiedostaa jokaisen ihmisen OMAN uskomuksen todellistuvan, ja että jokainen meistä on siten oman kuvitellut universuminsa keskipiste.

Ilman havaitsijaa ei ole olemassa mitään. Se, mihin itse uskot, on aina totta sinulle. Ja tämä pätee kaikkiin olentoihin. Et koskaan pääse havaitsemaaan todellisuutta toisen olennon aisteilla, ja siksi voit puhua aina vain omaa totuuttasi maailmasta ja universumista.

Sinä olet oman todellisuuskokemuksesi täysin vapaa Luoja.