Säälistä auttaminen on hyödytöntä, mutta sääliminen ei ole myöskään "väärin", koska oikeaa ja väärää ei ole olemassa

Sääli, kohdistui se omaan itseen tai muihin ihmisiin, on aina negatiivinen tunne, ja juuri siksi säälivä ihminen tuntee kiusaantumista, ahdistusta ja surua. Mitään aihetta sääliin ei koskaan ole, vaan säälimisen syyt ovat omiin negatiivisiin uskomuksiimme perustuvia. Olemme kaikki perusolemukseltamme kaikkivoipia.

Mutta jos korkeassa tunnetilassa lahjoitat vaikkapa rahaa kenelle tahansa, niin teko tapahtuu intuitiotilassa, ja toteutat positiiivisesti inspiroituneena saajan toiveen, ja hän sallii toiveensa itselleen, eli on itsekin uskon tai tiedon korkeassa tunnetilassa. 

Voit antaa rahaa sitä tarvitsevalle myös säälistä, mutta silloin inspiraatiosi on negatiivinen ja vastaanottajakin on negatiivisessa tunnetilassa (resonoitte keskenänne), jolloin hän tuolla hetkellä HALUAA rahaa, eikä siksi hyödy avustasi, koska hän ITSE ei rajallisuususkomuksensa vallassa usko omaan voimaansa eli rajattomuuteensa Luojana. 

Ihmiset, jotka antavat säälien tai tuntien "huonoa omaatuntoa" (omasta rikkaudestaan) rahaa vaikkapa kerjäläiselle, pettyvät usein juuri siksi, koska todellisuudessa he halveksivat kerjäläistä, joka on pohjimmiltaan täsmälleen yhtä arvokas, kuin tuo antajakin. Vaistotasolla vaistoamme sen, että kerjäläinen vihaa meitä, koska säälimme häntä, viha kohottaa hänen tunnetilaansa. 

Ylemmyydentunne on siis säälin tavoin negatiivinen tunne, eikä puhdasta myötätuntoa (tunnetason tieto ei-erillisyydestä). Jos kärsivän auttaminen säälistä kuitenkin helpottaa omaa oloasi, niin siinä ei  ole toisaalta myöskään mitään väärää tai pahaa. Oikeaa ja väärää tekoa ei ole olemassa, on vain tekoja, joita inspiroidumme tekemään tietyissä tunnetiloissa, ja negatiivinenkin teko voi johtaa vapautumiseen astetta negatiivisemmasta tunnetilasta hieman positiivisempaan (esim. kostonhimon tunnetilassa tehdyt teot). Ja myös negatiivisista teoistamme kärsivät ihmiset ovat itse mahdollistaneet kokemansa kärsimyksen. He eivät ole syyllisiä uhriuteensa, mutta osallisia he siihen tunnetasolla ovat.

Jokainen ihminen luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, myös sotatilanteissa, joissa suuret ihmisjoukot tuntevat pelkoa ja vihaa, ja manifestoivat siten pelottavia kokemuksia itselleen. Ja kuolema ei ole koskaan paha asia, vaikka se tapahtuisi väkivallan seurauksena, vaan aina vapautus. 

Kärsimys sitä vastoin perustuu "elämän janoon", ja kärsivä voi vapautua kärsimyksestään myös pysymällä hengissä ja tiedostamalla oman voimansa.