Puhdas, olosuhteista riippumaton ilo, mahdollistaa minkä tahansa toiveen todellistumisen

Voiko ihminen olla liian iloinen, rohkea ja luottavainen (vetovoiman lain näkökulmasta)?

Ei voi. Toiveikkuus ja innostus johtaa aina lopulta toiveen manifestaatioon, eli vapautumiseen astetta korkeampaan, tiedon tunnetaajuuteen. Se, minkä tiedämme tunnetasolla olevan totta on aina totta.

Luomme itse oman totuutemme ja todellisuutemme ajatuksillamme, absoluuttista todellisuutta ei ole lainkaan olemassa.

Puhdas ilo ei ole koskaan "liian iloista", vaan se tuottaa iloa ja onnellisuutta niin iloiselle itselleen kuin muillekin (esim. pienen lapsen ilo on usein puhdasta iloa). Puhdas ilo on ei-erillisyyden kokemus, ja siksi hyväntahtoinen "nauru tarttuu", ihmisestä toiseen.

Pahantahtoiset ihmiset eli negatiivisessa tunnetilassa itse olevat puhuvat usein iloisten ja luottavaisten kanssaihmistensä "palauttamisesta maan pinnalle". Ja toiveikas innostus onkin hieman negatiivinen tunne, ja tästä syystä rohkea ja elämästä nauttiva ihminen voi joskus näyttää ulkopuolisten silmissä "liian iloiselta" ja kokea sen seurauksena myös ei-toivottuja asioita, jota nuo muut pääsevät sitten taivastelemaan. Vetovoiman laki saa toiveikkaan ihmisen pettymään, koska toiveikkuus on hieman negatiivisempi tunnetaajuus verrattuna tiedon eli toiveiden manifestaation taajuuteen.

Mutta "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa", eli jos joku on iloiselle ja rohkealle ihmiselle kateellinen, niin hänen pahantahtoisuutensa "osuu omaan nilkkaan" lopulta aina. Ja se taas johtuu siitä, että kateus on toiveikkuutta ja innostustakin matalampi tunnetila, ja tekee kateellisen onnettomaksi, koska negatiivisessa tunnetilassa koemme aina negatiivisia asioita, "saamme sitä mitä itse tilaamme".

"Kateus vie kalatkin vedestä".

Toiveikas ja unelmiinsa uskova taas toteuttaa toiveensa lopulta aina, koska huomiomme kohde (aktiivinen ajatus) manifestoituu ennemmin tai myöhemmin, eli sillä hetkellä, kun lakkaamme yrittämästä sen todellistamista ja sallimme toiveemme itsellemme.

"Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa", eli mitä suuremman pettymyksen koet, niin sitä suurempi mahdollisuus sinulla on myös voittaa, koska toiveesi on syvän pettymyksen hetkellä voimakkaampi kuin koskaan.

Ja sillä hetkellä kun lakkaat toivomasta eli yrittämästä toiveesi todellistuu, koska yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa ja vapautuessasi yrittämisen taajuudesta astetta korkeampaan taajuustilaan koet onnellisuuden tunteen, joka on ainoa asia, jota elämässä koskaan tavoittelemme.

Valitse siis aina korkein mahdollinen tunnetila. Elämänilo on elämämme ainoa tarkoitus.