Materia ja omistaminen ei ole paha asia - mutta kaikki sellainen, jonka menettämistä pelkäät, vangitsee sinut

 

Kaikki materia ja omaisuus, jota olet ympärillesi haalinut, on manifestoitunutta energiaa, ja materialisoituneena siis jo menneisyyttä: Ne ovat unelmia, joita olet joskus toivonut, tai joihin olet jossain muussa tunnetilassa keskittänyt huomiosi, ja siksi ne nyt "ovat olemassa" ympärilläsi. Aivan samalla tavalla kuin perheesi, sukusi ja ystäväsikin ovat lähelläsi siksi, että olet ajatellut heitä aktiivisesti, joko positiivisessa tai negatiivisessa tunnetilassa. Kaikki, mihin keskität huomiosi, tulee luoksesi ja pysyy luonasi, olivat nuo asiat sitten toiveitasi tai ei-toiveitasi. Tämän aikaansaa universumia ylläpitävä vetovoiman laki: Samanlainen vetää aina puoleensa samanlaista.

Ajatuksesi siis "vangitsevat" sinut tietynlaiseen elinympäristöön, elämäntapaan ja olosuhteisiin siksi, koska huomiosi kohteet pysyvät aktiivisina. Ja siksi myös köyhyyteen uskova pysyy köyhänä, rikkauteen uskova rikkaana, terveyteen uskova terveenä, sairautta pelkäävä sairaana, yksinäisyyttä pelkäävä yksinäisenä (myös silloin, kun hänen lähellään on paljon ihmisiä), ja siksi rakkauteen uskova kokee paljon rakkautta.

Jos uskot, että voit saada rahaa vain tekemällä kovasti töitä, niin näin myös tapahtuu. Jos uskoisit yhtä vahvasti siihen, että "taivaasta sataa rahaa", niin taivaasta sataisi rahaa. Jos mielesi on avoin, ja uskot vain yleisesti, että tulet saamaan paljon rahaa, niin saat paljon rahaa, tavalla tai toisella.

Jos tunnetilasi on usein korkea, ja nautit elämästäsi, olosuhteistasi riippumatta, niin vedät puoleesi kaikkia mahdollisia sellaisia asioita, jotka saavat sinut haltioitumaan elämästä jatkossakin.

Jos sinulla on paljon omaisuutta - siis ajatusenergiaaa, joka on jo manifestoitunutta, "vanhaa energiaa" - ja keskityt ajatuksissasi vain sen menettämiseen, niin pelkosi estää elämääsi uusiutumasta, vaikka toivoisit kiihkeästi uudenlaisia asioita elämääsi. Ja tämä johtuu siitä, että tuntemasi TOIVEIKKUUS on negatiivinen tunnetila verrattuna uskoon ja tietoon, jotka mahdollistavat uusien asioiden manifestaation.

Universumi tai kuvittelemamme "korkeammat voimat" eivät siis koskaan tee päätöksiä meidän puolestamme, vaan me valitsemme aina itse huomiomme kohteet, ja siten myös konkreettisina kokemamme asiat. Ei ole olemassa "kohtaloa", joka määrää ja velvoittaa meidät pysymään kiinni epätyydyttävissä olosuhteissa, vaan me itse vain tunnetasolla uskomme muutoksen mahdottomuuteen, jolloin muutos ei pääse tapahtumaan. Kohtalousko ja myös usko "jumalaan tai karmaan joka päättää kohtalomme" on siis aina itseään toteuttavaa.

Uskoessamme ennalta määrättyyn tulevaisuuteen manifestoimme siis sitä, mihin itse uskomme, ja luomme joka hetki samanlaista, jolloin syntyy pysyvyyden harhakuva. Universumissa ei kuitenkaan mikään ole koskaan hetkeäkään pysyvyyden tilassa, vaan luomme todellisuuttamme uudeksi ihan joka hetki - pysyvyys on siis illuusio. Mitäänhän ei ole olemassa ilman havaitsijaa, joka aktivoi ajatuksillaan havaintonsa kohteen "olevaksi".

Jos sinulla on siis ympärilläsi paljon jo manifestoitunutta omaisuutta, paljon muistoja ja menneisyyttä aktiivisena pitäviä asioita, niin muista, että valitset itse kaiken tuon vanhan energian pysymisen ympärilläsi. Energia - raha, tavara tai ihmissuhteet - ei ole koskaan hyvä tai paha, vaan aina vain neutraalia värähtelyä, "olevaksi uskomaamme", mutta jos haluat uudistaa elämääsi, niin keskity ennen muuta tunnetilasi kohottamiseen, jolloin myös uudet unelmasi pääsevät todellistumaan, ja voit kokea uusiutumisen riemua.

Ja jos materiaalisesta omaisuudestasi - tai vanhoista ihmissuhteistasi - on tullut sinulle enemmän "taakka kuin siunaus", niin pyri aktiivisesti luopumaan tällaisesta omaisuudesta ja ihmissuhteista, ja iloitse luopuessasi. Jos esim. myyt tavaroita, vaatteita tai huonekaluja, niin iloitse siitä, että ostaja tuntee suurta iloa manifestoidessaan itselleen noita hänelle uusia asioita - siis niitä, jotka sinulle olivat jo vanhoja ja tuttuja, ja "aikansa eläneitä".

Tai iloitse siitä, että lapsesi muuttavat pois kotoa ja "nousevat omille siivilleen". Iloitse myös kaikista eroistasi ja ihmissuhteiden päättymisistä, sillä ilosi mahdollistaa uusien ihmissuhteiden löytymisen, tai noiden vanhojen uusiutumisen, koska iloisena vedät aina puoleesi todellisia toiveitasi, etkä vain tarraudu vanhaan siksi, koska pelkäät menettäväsi sen.

Voit kyllä säilyttää muistosi, jos ne ovat "kultaisia", sillä "vanhojen hyvien aikojen" muisteleminen aktivoi positiivisia asioita myös nykyhetkeesi. Mutta jos muistosi ovat negatiivisia, niin tapahtuukin päin vastoin, ja ikävät muistosi saavat myös nykyhetken tuntumaan ahdistavalta, ja vedät puoleesi ei-toivottuja manifestaatioita. Tästä johtuu, että esim. sotasankaruuden ihannointi ei ole koskaan hyvä asia, sillä ei voi olla olemassa sotasankareita ilman kärsimystä ja uhrautumista. Sodassa voittanut on aina hävinnyt, koska hänen vihollisensakin, joka näennäisesti hävisi,  on myös ihminen (emme ole erillisiä). Todellinen sankaruus perustuu siksi aina vain täydelliseen rohkeuteen ja ehdottomaan rakkauteen.

Kaikki korkeassa tunnetilassa tapahtuva luopuminen, antaminen ja lahjoittaminen tulee luopujan luokse "tuhatkerttaisesti takaisin" juuri siksi, että emme voi koskaan menettää elämässämme mitään, jota olemme jo kokeneet, vaan kaikki mitä olemme koskaan ajatelleet, on ikuisesti omaisuuttamme, ja kaikki uudet unelmamme vain lisäävät tuota "pääomaamme".

Esim. häihin liittyvä, viktoriaaniselta ajalta Englannista peräisin oleva rituaalinen sanonta "jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä" perustuu sekin ikuiseen tietoon vetovoiman laista, ja kuvastaa jatkuvuutta (vanha), unelmien todellistumista (uusi), luottamusta (lainattu joka palautetaan lainaajalle), toiveikkuutta (sininen) ja uskoa rakkauden voimaan. Rituaalit vahvistavat uskoamme ja siten myös mahdollistavat toiveidemme manifestaatiot.

Myös esimerkiksi siivoaminen, vaatteiden peseminen, mattojen tuulettaminen, ja vaikkapa huonekalujen siirtäminen paikasta toiseen vapauttaa energian liikettä siksi, koska mielemme vapautuu ja tunnetilamme kohoaa, kun tapahtuu mitä tahansa uudistumista. Samasta syystä matkustaminen uusiin paikkoihin, ruuanlaitto, liikunta, omasta kehosta huolehtiminen, uusien vaatteiden ostaminen tai vaikkapa konserteissa tai taidenäyttelyissä käyminen virkistää mieltämme ja mahdollistaa siten onnellisuuden tunteen. Mutta tämä tapahtuu vain silloin, jos tunnetilasi todella myyös kohoaa toimintasi myötä, etkä esim. käy konserteissa vain siksi, että se on sosiaalisesti arvostattua, tai lue lahjakkaana pidetyn ihmisen kirjoittamia ahdistavia kirjoja, "koska kultturellin ja sivistyneen ihmisen tulee niitä lukea". Ns. valistuneisuus voi aiheuttaa myös negatiivisia manifestaatioita silloin, jos olet esimerkiksi kiinnostunut yhteiskunnallisista epäkohdista ja luet negatiivisia uutisia (esim. liittyen sotiin ati sairauksiin) siksi, koska koet sen velvollisuudeksesi "valveutuneena kansalaisena". Emme voi koskaan parantaa maailmaa olemalla huolissamme, voimme manifestoida hyviä asioita vain pysymällä korkeassa tunnetilassa!

Ne asiat, jotka ovat kulloinkin manifestoituneina, ovat siis "todellisia" vain siksi, että ajattelemme niitä aktiivisesti. Jos manifestoituneita asioita on liikaa, niin niistä muodostuu taakka, "kuollutta energiaa", tai jos huomiomme kohdistuu samaan aikaan moneen eri suuntaan, niin emme kulje minnekään, vaan pysymme paikallamme.

Jos siis haluat, että elämäsi uusiutuu, niin unelmoi uudenlaisista asioista ja ihmisistä vain korkeassa tunnetaajuustilassa, ja ne todellistuvat, eli muuttuvat nopeammasta energiamuodosta  (unelmat) hitaampaan muotoon, materiaksi.

Sinä Olet Luoja, sinä olet kaikkivoipa. Tunnista ja tunne voimasi todeksi.