Mitä sanat ja ajatukset ovat ja tarvitaanko niitä viestien välittämiseen ja merkityksen ymmärtämiseen?

 


Sanat ovat aina vain sopimuksia ja uskomuksia, symboleja. Jos kuuntelet kieltä, jota et ymmärrä, niin et ymmärrä mitä sanotaan, ellet ole korkean intuition tilassa, jossa ymmärrät kaiken, ILMAN sanoja, koska ymmärrät tunnetasolla sanojan viestin ja tarkoituksen (telepatia).
Samalla tavalla vaistotilassa oleva eläin ymmärtää ajatusten taajuuden, siis niiden energian ja merkityksen, puhuu ihminen sille mitä kieltä tahansa (jos olet kiinnostunut tästä aiheesta, kannattaa lukea kirja "Hevonen on kuin ihmisen mieli"). Esiintyvän eläimen voi saada esim. komediassa tekemään päinvastoin, kuin mitä sille verbaalisesti sanotaan, koska eläin vaistoaa mitä tarkoitetaan, eli se lukee sanojen taajuutta.
Jos ihminen karjuu toiselle "minä rakastan sinua!" niin hän ei karjuntansa hetkellä tunne rakkautta, joten toinen ihminenkään ei tunne vastaanottavansa rakkautta ja kiusaantuu tai hämmentyy (sanonta "rakkaudesta se hevonenkin potkii" kuvastaa ehdollista rakkautta, joka ei siis ole rakkautta ollenkaan, vaan perustuu negatiivisiin tunteisiin, pelkoon, rajallisuususkomukseen ja haluamiseen).
Siksi negatiivinen "sanoihin takertuminen" johtaa meitä aina harhaan, koska jos haluamme tietää, mitä toinen ihminen tarkoittaa, meidän pitäisi TUNTEA se, kuten eläimet tekevät, eikä tuijottaa hänen käyttämiään sanoja. Eli jos epätoivoinen ihminen huutaa vihaisia sanoja ja uhkailee, hän on todellisuudessa peloissaan ja viha vain kohottaa hänen tunnetilaansa. Hän on kuin onnettomuuden uhri, joka syyttää auttajiaan, koska häneen sattuu ja hän pelkää. Ja syyttäminen lievittää pelon tunnetta ja sen aikaansaamaa kipua, joka johtuu siiitä, että pelokas ihminen on erossa omasta korkeammasta minästään.
Sanojen merkityksiä eli "asioita" ei ole lainkaan olemassa, ilman havaitsijaa aisteineen ei ole havaintoa, ja ajatuksetkin ovat siis olemassa energiana, ja sanat ovat vain tuon energian kuvajaisia, eli ajatukset merkityksineen ovat fysikaalisesti korkealla taajuudella värähtelevää aaltoliikettä, "ainetta".
Ja sanat ja ajatukset eivät synny aivoissamme, vaan ne ovat kollektiivista ajatusvirtaa, jota vastaanotamme, kuin radiovastaanottimet. Mutta tuo ajatusvirtakin on pohjimmiltaan "sanatonta", "symbolitonta", pelkkää energian aaltoliikettä. Ja sanat ovat siis tuon värähtelyn manifestaatioita.
Se, että mitään ei ole olemassa, eikä aikaakaan ole, ei alkuja eikä loppuja, on helppo ymmärtää ikään kuin negaation kautta, eli koska ennen alkua ei voi olla mitään, eikä lopun jälkeen voi olla mitään (esim. ajatus avaruuden äärettömyydestä ja universumin synnystä), niin aikaakaan ei voi olla, eli kronologinen aika on vain kuvitelmamme, joka on olemassa suhteessa johonkin: menneisyys on olemassa vain suhteessa kuvittelemaamme nykyhetkeen, samoin tulevaisuus.
Nykyhetki on aina se ainoa kokemus, jonka voimme kokea NIIN SANOTUSSA reaalimaailmassa (vs. unelmointi, mielikuvat), menneisyys ja tulevaisuushan ovat vain mielikuvitusta, menneisyys meni jo ja tuleva hetki muuttuu joka hetki nykyhetkeksi. Ja jos tuota nykyhetkeäkään ei aistihavaintonamme ole, niin ei ole mitään.
Kaikki mitä koemme, myös reaalimaailmaksi uskomamme, ja myös oma minuutemme ja olemassaolomme, on siis pelkkää unta, kuvitelmaa.

Kommentit