Vapauta itsesi nauttimaan elämästä lopettamalla fyysisen kuoleman pelkääminen

Elämä ns. maailmassa on vain ajatus, johon uskomme tarpeeksi vahvasti, kokeaksemme hetkiä tuosta elämästä tunne- ja aistitasolla. Ja tuo uskomus on hetkittäin joko negatiivinen tai positiivinen, emme voi koskaan ajatella sekä positiivista (toivottu) että negatiivista (ei-toivottu) ajatusta samanaikaisesti.

Suomen kielestä löytyy kaikki tämä ikuinen viisaus, emme vain aina havaitse tuota viisautta sanoissa, joita käytämme päivittäin. Esimerkiksi termit "elossa" tai "hengissä" oleminen, "matala tai korkea mieliala"  ja "terveeksi itsensä tunteminen" kertovat meille kaikki vetovoiman laista ja siitä, että tunnetilamme ja ajatuksemme luovat ja mahdollistavat kokemuksemme  - joka on vain jäsentynyttä, osin kollektiivisesti koettua unta. Esim. kokemus täysin ehdottomasta rakkaudesta yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka juuri nyt tuntevat tuota tunnetta, tai ovat meditatiivisessa tilassa, korkean tietoisuuden värähtelytaajuuden tasolla. He siis eivät pelkästään tunne tuota korkeaa tunnetta, vaan he OVAT tuo rakkaus (matalammalla taajuudella olemassaoleva "ego" on pelkkä uskomus sekin). Siksi aidosti rakastuneet ihmiset kokevat olemansa "maailman omistajia". He eivät ole "köyhiä eivätkä kipeitä".

Ihminen, jolla on elämänhalua, elää ("pysyy kiinni elossa"). Ihminen, jolla on elämänväsymystä, vapautuu kuolemalla fyysisesti. Ja syy ja metodi fyysiseltä tasolta poistumiseen löytyy tarvittaessa aina, jos se on ns. todellinen toiveemme. Usein tuokuolemaan johtava  menetelmä on näennäinen "sattuma", eli onnettomuus. 

Viruksen seurauksena sairastuminen on vain yksi tapa, ja täysin näennäinen, sillä yksi virus ei koskaan voi tappaa ihmistä, vaan tarvitaan koko elimistön disharmoniatila, joka negatiivisena tapahtumaketjuna lopulta johtaa "katkeamispisteeseen" eli kuolemaan.  Ja paradoksaalisesti voimme vapauttaa itsemme fyysisyydestämme nimen omaan olemalla ILOISIA. Pitkäaikaissairaathan takertuvat elämään, negatiivisissa tunnetiloissa pysymällä.

Kuolemaan johtavat sairaudet ovat siis vain tekosyitä halullemme vapautua kokonaan negatiivisista tunteistamme, jotka kuuluvat fyysiseen elämään täysin välttämättöminä, koska niiiden avulla luomme vapaasti elämäämme ja kokemuksiamme. 

Voimme vapautua fyysisyydestämme myös ilman mitään ns. rationaalista ("tieteellistä") syytä. Negatiivinen suhtautuminen kuolemaan pitää siis kuitenkin ihmisen kiinni sellaisessa fyysisessä elämässä, joka on epämiellyttävää (pitkäaikaissairaus, tai negatiivinen tahdonvoima, "jääräpäisyys"). 

Yleistäen voi sanoa, että luonnon kanssa yhteydessä elävät ihmiset vapautuvat helpommin epämiellyttävästä elämästä, samoin kuin eläimetkin tekevät, koska he tietävät, että tietoisuuden kuolemaa ei ole olemassa. Toisaalta luonto voi myös tasapainottaa ihmisen tunne-elämää, omalla esimerkillään harmoniaan pyrkimisestä. 

Nuorella ihmisellä on usein vähemmän negatiivisia tunnemuistoja kuin vanhemmilla, koska kokemuksia on vähemmän. Negatiiviset tunnemuistot vaikuttavat kuitenkin vanhemmilla ja kokeneemmilla ihmisilläkin elämänlaatua heikentämällä vain, jos aktivoimme niitä itse ajattelemalla niitä, mutta moni vanhempi ihminen tekee juuri niin, jolloin hän vastustaa sekä elämäniloa että kuolemassa vapautumista (kärsimys). 

Jatkuva "olemassaolon taistelu" negatiivisissa tunnetiloissa nopeuttaa psykofyysistä vanhenemista. Toisaalta taas kokemus luo viisautta (jokainen kokemamme ongelma luo aina ratkaisun itseensä), ja jos vanha ihminen oivaltaa, mistä elämässä on kyse (onnellisuuden kokemisesta, eli astettta negatiivisemmasta tunnetilasta korkeampaan vapautumisesta juuri nyt), niin hän voi elää hyvin kauan, koska mielen harmoniatilassa eli ns. flow-tilassa eläminen on helppoa ja myös solutasolla ihmistä uudistavaa, elinvoimaa ylläpitävää. Solujammehan kuolee ja uusia syntyy koko ajan, joten vanheneminenkin perustuu vain omiin uskomuksiimme.

Maissa, joissa elää suhteellisesti enemmän nuoria ihmisiä, jotka eivät ole henkisesti irtaantuneet muusta luomakunnasta (ns. shamanistikulttuurit) elämänhalua on enemmän. Ja paradoksaalisesti tuo elämänhalu on seurausta myös siitä, että noissa maissa yksilön (ego) pysyminen kiinni elämässä ei ole yhtä tärkeää, aivan kuten puukaan ei sure lehtiensä kuolemaa, koska tietää, että uusia lehtiä versoo taas, kun on niiden aika. Yhteisön jääminen "henkiin" on siis aivan yhtä arvokasta, kuin yksittäisen yksilön eläminen mahdollisimman pitkään. Ihmisilläkin on ns. heimokulttuureissa tiedostetusti "laumasielu" (kuten eläimillä ja kasveilla) eli ihmiset ymmärtävät intuitiivisesti, että elämän henki ei koskaan kuole yksilön eli egon kuollessa.

Jos yhteisö kokee paljon kärsimystä, niin se uusiutuu myös fyysisesti (esim. sodan tai kulkutautien ansiosta), ja maailmaan syntyvät lapset ovat aina ksyntyessään orkeammassa taajuustilassa, kuin negatiivisissa tunnetiloissa kärsivät vanhempansa. Elämä ja maailma siis uudistuu ja uudet asiat mahdollistuvat lasten kautta. Aivan kuten kasvitkin kuolevat syksyllä ja uusi elämä versoo keväällä.

Juuri elämänriemu antaa ihmisille itselleen siis luvan myös kuolla niin halutessaan. Myös suomalainen kulttuuri on perustaltaan shamanistinen (kuten pohjimmiltaan kaikki kulttuurit) ja vielä sata vuotta sitten kuolemaan suhtauduttiin luonnollisena asiana, jolloin elämäkin oli "täydempää", vaikka yksilön elämä oli usein lyhyempi.

Vapauta siis itsesi kuolemanpelosta ja ala nauttia elämästäsi juuri nyt. Mitään muuta tarkoitusta ei elämässämme ole - ei tässä maailmassa ja todellisuusunessa, mutta ei myöskään ei-fyysisellä tasolla. Onnellisuus on vain ja ainoastaan vapautumista negatiivisesta tunnetilasta hieman korkeampaan. Siksi kaikki voimasi on aina ja ainoastaan tässä hetkessä.

*****************

Upea Korkean tunnetaajuuden kohtaaminen todellistuu jälleen  ensi lauantaina! Ilmoittaudu mahdollisimman pian, jos haluat mukaan. Intuitiosi kyllä kertoo, jos tämä on sinua varten. Osoite:   lepisti at hotmail.com