Miksi kaikki taistelut ovat aina hävittyjä?

Kaikki taistelut ovat hävittyjä siksi, että taistellessasi taistelet itseäsi vastaan ja ylläpidät taistelua, mahdollistamatta siten taistelusi loppumista. Kaikki, mihin keskitämme huomiomme, aktivoituu ja lisääntyy aina vetovoiman lain vaikutuksesta. Taistelu on jonkin asian korjaamisen yrittämistä ja emme voi koskaan korjata universumissa mitään, koska mikään ei ole koskaan "väärin".

Jos protestoit tätä viimeksimainittua ajatusta vastaan, niin et havaitse sitä, että jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa, ja siinä todellisuudessa, missä itse kukin meistä parhaillaan on, ovat myös "vääryydet" oikein - siis kokijoidensa itse mahdollistamia. Synkronia toteutuu aina myös matalammissa taajuuksissa. Sinä et voi koskaan auttaa ketään toista ihmistä tuntemalla sääliä, laskeutumalla matalampiin tunnetiloihin. Voit auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkilläsi korkean tunteen voimasta ja valosta.

Eli jos tietoisesti valitset huomiosi kohteet ja korkean tunnetilan, niin voit muuttaa oman todellisuuskokemustasi millä hetkellä tahansa haluamasi kaltaiseksi, ja vaikuttaa myös muiden ihmisten tunnetiloihin ja uskomuksiin positiivisesti.

Rakasta vihollistasi ja vihollisesi katoaa ja menettää vihasta saamansa voiman, koska SINÄ et enää vihaa häntä. Vihollisia voi olla olemassa vain, jos joku vihaa heitä.

Rakasta itseäsi täysin ehdoitta ja mikä tahansa on mahdollista, koska ehdoton rakkaus on ainoa voima, joka on olemassa. Ja rakkauden todellinen olemus ei ole dramatiikka (uhrautuminen, nöyryys, syyllisyys ja viha), vaan rakkauden olemus on puhdas ilo ja mielihyvä, jonka tunteminen kertoo aina siitä, että olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, ja siksi kulkemassa kohti toiveitasi.

Rakasta jokaista ongelmaasi ja ongelmasi muuttuu ratkaisuksi itsestään, sillä juuri ongelmasi oli ratkaisusi siemen, joka kasvaa ratkaisuksi, koska vaalit ratkaisua, uskot siihen, ja sallit sen kasvaa.

Lopeta siis kärsimystä aiheuttava taistelu, vaikka samassa negatiivisessa taajuustilassa olevat kanssaihmisesi ehkä ihailisivatkin sitä, että olet vahva taistelija. Sillä kärsimyksellä saavutettu sankaruus ei ole yhtään arvokkaampaa, kuin rakkaudella, huolettomuudella ja ilolla saavutettu. Sitkeät, uhmakkaat ja vihaiset taistelijat ovat sankareita vain niille, jotka uskovat sitkeyden, kärsivällisyyden, uhmakkuuden ja vihan olevan tärkeää ja arvokasta. Kaikki viha perustuu aina pelkoon, ja pelko on heikkoutta. Pelko on inhimillistä, mutta et tarvitse pelkoa ja vihaa ollaksesi voimakas. Rakkaus on ainoa todellinen voima.

Ongelmiakaan ei ole lainkaan olemassa ilman niiden havaitsijoita.

Kun poistut fyysiestä kehostasi niin huomaat välittömästi, että kaikki kärsimys oli lopulta turhaa. Kärsimys ei tee sinusta arvottomampaa, mutta ei myöskään arvokkaampaa kuin kukaan muu.

Lopeta siis taistelu, rakasta itseäsi ja elämää, anna asioiden tapahtua, anna toiveidesi todellistua, havaitse ne todeksi - sillä sinä itse olet ne jo luonut.