Älä kulje onnesi ohitse

Otsikon lauseen on moni kuullut esim. ravintola-illan aikana. Lausuja saattaa olla masentunut ja arvottomuutta kokeva mies, jonka tunnetilaa alkoholi on hieman kohottanut, ja siksi hän inspiroituu eli rohkaistuu sanomaan nuo sanat ohikulkevalla naiselle. Lausujan tunnetila saattaa olla tuolla hetkellä toiveikas, jopa itsetietoinen (alkoholi kohottaa tunnetaajuutta nousuhumalavaiheessa kemiallisesti) mutta koska hänen normaali rakkaussuhteisiin liittyvä tunneuskomuksensa on negatiivinen, niin humalan asteesta riippuu, onko hän tuon lauseen lausuessaan toiveikas vai turhautunut, jopa aggressiivinen. Ohikulkeva nainen, joka hänkin on korkeaintaan toiveikkuuden tunnetaajuudella, eikä ehkä yhtä humalassa, kuin kommentoija, närkästyy kuullessaan tuon lauseen, koska hänkin pyrkii kohottamaan värähtelytaajuuttaan vihaa tuntemalla. Miehen lause on paljastanut hänen todellisen, hyvin negatiivisen uskomuksensa ihmissuhteisiin liittyen. Molemmat ravintolaan toiveikkaina lähteneet ovat siis illan aikana ajoittain samalla negatiivisella taajuudella, koska alkoholin vaikutus tunnetaajuuteen ei ole ihmisen hallinnassa, ja siksi he vetävät toisiaan puoleensa. He siis tuntevat toisiaan kohtaan vihaa siksi, että heidän todellinen toiveensa on tuntea rakkautta, ja toisen ihmisen syyttäminen on korkeampi tunne, kuin toivottomuus!  Mies vihaa naista siksi, että hän on kyllästynyt vonkaamaan vaikeasti tavoiteltavia naisia. Ja nainen taas vihaa miestä siksi, että hän ei itse tunne rakkautta, ja häntä ärsyttää se, että vain tuollainen "surkimus" kiinnittää häneen huomiota ("hän ei ole unelmieni mies, ansaitsen parempaa"). Jos taas molemmat osapuolet ovat voimakkaassa humalassa, niin kumpikaan ei kykene arvioimaan toisen todellista olemusta, jolloin syntyy ns. yhden yön romanssi. Ja aamulla tunnetila on katumus, jota krapulan aikaansaama fyysinen paha olo pahentaa. Minkä jälkeen katumus ja häpeä muuttuvat jälleen vihaksi, sekä itseä että yhden yön kumppania kohtaan (viha kohottaa tunnetilaa). Aidosti rakastuneillehan krapula saattaa vastaavasti olla myös positiivinen kokemus, jopa meditatiivinen tila.

Jos taas aidosti korkeassa tunnetilassa oleva ihminen menee tuohon samaan ravintolaan, niin hän ei tarvitse edes alkoholia viihtyäkseen, vaan hän vetää puoleensa muita korkeassa tunnetilassa olevia - edellyttäen kuitenkin, että tuo korkeassa tunnetilassa oleva ei turhaudu "viinan rohkaisemien" seurassa, jolloin hänen tunnetaajuutensa laskee (turhautuessaan hän laskeutuu noiden humalaisten todelliseen tunnetaajuustilaan, joka on negatiivinen).

Kun olet itse negatiivisessa tunnetilassa, niin sinun on mahdotonta tunnetasolla ymmärtää sitä, että kaikki olevainen on koko ajan täydellisessä synkroniassa, että kaikkeuden osat ovat kaikilla taajuustasoilla harmoniassa toisiinsa nähden. Sitä, että mikä tahansa on mahdollista millä hetkellä tahansa, ja että jonkin asian mahdottomuus johtuu vain siitä, että et joko itse edes halua sitä (korkea tunnetila, todellisen toiveen paljastava taajuustila), tai et itse salli haluamaasi itsellesi (matala tunnetila).

Korkeassa tunnetilassa  tämä kaikki on sinulle itsestäänselvää. Korkeassa tunnetilassa tiedät, että mitään syytä kärsimättömyyteen tai turhautumiseen ei koskaan ole, koska kaikki kokemasi tapahtumaketjut etenevät tuossa taajuustilassa harmonisesti, vaivattomasti ja yrittämättä, kuljettaen sinua vääjäämättä kohti todellisia toiveitasi. Ja koska tunnetilasi on korkea, niin et koe mitään tarvetta mennä ns. asioiden edelle, tai KORJATA mitään tuossa täydellisen synkronisessa hetkessä. Ja kun et yritä korjata mitään, niin soljut helposti kuin myötävirtaan joessa lipuva puunlehti, huolia vailla, luottaen korkean tunteesi, korkeamman minäsi voimaan ja viisauteen.

Mutta kuten alun esimerkistä huomasimme, niin myös negatiivisissa tunnetaajuuksissa vallitsee vastaavanlainen synkronia, "negatiivinen tasapaino", eli tuossa tunne- eli todellisuustilassa olet synkroniassa muiden samassa matalassa taajuudessa olevien ihmisten kanssa, todellistaen ei-toivottua, kamppaillen vastavirtaan (tällainen tilanne on kollektiivisesti esim. taistelu pandemiaa vastaan, terveyden eli harmonian puolesta ei nimittäin koskaan tarvitse TAISTELLA, meidän tulee vain sallia itsellemme harmonia).

Käytännössä tämä negatiivinen todellisuushavainto aikaansaa sen, että jos olet kiihkeästi toivonut kohtaavasi unelmiesi puolison, niin vaikka toiveisiisi sopiva henkilö kävelisi sinua vastaan tuossa ravintolassa ja lähes törmäisit häneen, niin et kiinnitä häneen mitään huomiota, koska matala tunnetaajuustilasi estää sen. Kiihkeä toivominen siis pitää sinut toiveikkuuden tai eriasteisen epätoivon taajuustiloissa, ja "kierrät negatiivista kehää" sen sijaan, että luottaisit vain universumiin ja korkeampaan minääsi, päästäisit irti toiveestasi, keskittyisit ihan muihin mieltäsi kohottaviin asioihin, jolloin myös ihmissuhdetoiveellasi on mahdollisuus toteutua, koska et enää YRITÄ tavoittaa sitä.

Jos olet jo todella kauan toivonut jotakin, saavuttamatta toivettasi, niin toiveesi voima saattaa olla jo suunnaton, mutta toiveesi todellistumisen estää kuitenkin paradoksaalisesti juuri sinnikkyytesi, eli olet koko ajan ikään kuin hiuskarvan verran erossa unelmastasi, mutta koska et malta olla ajattelematta sitä, niin se myös pysyy tavoittamattomissasi. Ihmiset, joilla on hyvin voimakas tahdonvoima ja kyky keskittää ajatuksensa asioihin, kokevat usein elämänsä tällaisena "kohtalonomaisena vankilana", koska voimakas tahto estää huolettoman ja rennon elämänasenteen. Tällainen henkilö voi toisaalta myös saavuttaa todella merkittäviä asioita, koska kaikki hänen kokemansa pettymykset ja epäonnistumiset (jotka aiheutuvat siis matalavärähteisestä yrittämisestä) luovat tuon epäonnistumiskokemuksen hetkellä voimakkaita toiveita, ja jalostuvat siten kuin maapallon uumenissa kovassa paineessa ja hyvin korkeissa lämpötiloissa syntyvä timantti.

Monet tällaiset henkilöt saavuttavat suunnattoman suureksi kasvaneen unelmansa vasta vapautuessaan fyysisestä maailmasta, eli yrittämisen aikaansaama negatiivinen paine on lopulta liian voimakas, ja sen manifestoima jatkuva psykofyysinen epätasapainotila tekee elämisen kehossa mahdottomaksi. Vapautuessaan fyysisestä kehostaan he vihdoin kokevat valtavan voimakkaan haltioitumistilan, koska kaikki heidän unelmiaan estävät negatiiviset uskomukset haihtuvat välittömästi pois.

Tällaisia henkilöitä ovat myös ne suuresti arvostetut taiteilijat, jotka ovat hyvin lahjakkaita, mutta jotka eivät arvosta itse itseään, eivätkä salli itselleen mahdollisuutta nauttia lahjakkuutensa ja luovuutensa hedelmistä, eli jotka kuolevat masentuneina ja varattomina - ja joiden teoksista maksetaan heidän kuolemansa jälkeen suunnattoman suuria summia. Lahjakas taiteilija voi myös olla "menestyksensä uhri", eli vaikka hän ansaitsisi taiteellaan rahaakin, niin jos hän ei arvosta tuota rahaa eikä iloitse menestyksestään, niin raha ja menestys tekeekin hänestä onnettoman. Tällaisen taiteilijan tunnetason herkkyys saattaa siis kyllä mahdollistaa suurenmoisen luovuuden, jonka kanssa miljoonat ihmiset ovat korkan taajuuden resonanssissa, mutta taiteilija itse ei kestä sitä kipua, jonka hän kokee laskeutuessaan "maan pinnalle" korkean intution tilasta, ja siksi monet taiteilijat "lääkitsevät" itseään päihteillä tai esim. pakonomaisella seksuaalisuudella (aito rakkaus on tunnetila, jota ei voi koskaan korvata fyysisellä nautinnolla). Tuo kipu on hyvin korkeita tunnetaajuustiloja kokeneilla suhteellisesti voimakkaampi, kuin sellaisilla ihmisillä, jotka ovat turtuneet kestämään ja sietämään negatiivisia tunnetiloja.

Legenda Jeesuksesta, joka tunnetaan Intiassa ja Tiibetissä "Issan tarinana", on myös tällainen kuvaus hyvin voimakkaita toiveita omaavasta ihmisestä, joka on kyllä meditaation mestari ja henkisesti valaistunut, mutta joka ei kuitenkaan malta olla taistelematta uskomustensa puolesta ja olemaan "uhraamatta itseään" (Jeesuskin oli legendan mukaan hyvin masentunut ennen ristiinnaulitsemista). Mutta tämän legendan itämaisessa versiossa Issa siis syntyy uudelleen vain henkisesti, eli säilyttää kehonsa (vs. Alexandriasta löytynyt Essealaisten vanhimman kirje, jossa kuvataan Jeesuksen parantaminen hyvin yksityiskohtaisesti) ja palaa Intiaan, ja koska hän ei Intiassa ole yhtä tunnettu kuin Lähi-Idässä, niin hän voi jatkaa harmonisempaa elämää henkisenä opettajana, suuren julkisen huomion häiritsemättä hänen mielenrauhaansa. On toisarvoista, onko tällainen henkilö todella elänyt vain ei, ja mitä hänelle todella tapahtui. Vertauskuvallisesti ns. uudelleensyntymä voi tapahtua minkä tahansa elämänmuutoksen seurauksena kelle tahansa meistä. Ja kuolemme ja synnymme uudelleen todellisuusunessamme joka hetki, solujemme uudistuessa.

Jokainen sisäänhengityksesi on uudelleensyntymä, jokainen uloshengityksesi on pieni kuolema. Rakasta siis sitä, että olet olemassa, hengissä, juuri nyt.