Miksi "asiantuntijoiden" varoitukset kannattaa jättää omaan arvoonsa

Mediassa usein näkyvä otsikko on: "Asiantuntija varoittaa...".

Siis: asian tuntija. Asia, joka on jo koettu, on menneisyyttä. Kokemus opettaa meitä (esim. että pelot manifestoituvat, koska pelkäämme), mutta todellista viisautta on ymmärtää, että universumissa mikään ei ole hetkeäkään staattisessa tilassa, vaan kaikki olevainen muuttuu koko ajan, eli luo itse itseään tarkoituksenmukaisemmaksi, pyrkien kohti harmoniaa. Ongelma luo aina ratkaisun itseensä, ja ratkaisu on nykyisyyttä (vaikka ei olisi vielä manifestoitunut). Ongelma on siis jo menneisyyttä.


Asiantuntija, joka varoittaa muita ihmisiä (negatiivinen tunnetila), vahvistaa siis varoituksillaan omaa pelkoaan, ja haluaa saada muutkin resonanssiin negatiivisen uskomuksensa kanssa, eli pelkäämään ja vahvistamaan negatiivisia uskomuksiaan. Hänen tarkoituksensa on hyvä, mutta empatiaan ja pelkoon perustuva. Sosiaalisuuden ja tottelemisen vaatiminen pelottavissa tilanteissa vain vahvistaa pelon syitä.

Negatiivisessa tunnetilassa olevat asiantuntijat ja heitä uskovat ihmiset elävät siis negatiivisessa todellisuudessa, ja kokevat siksi myös pelkonsa "todellisiksi" ja "aiheellisiksi". Kokemamme todellisuustaso on yhtä kuin tunne(taajuus)tila. Absoluuttista todellisuutta ei ole lainkaan olemassa.

Asiantuntija, joka on selkeyden tilassa eli intuitiotilassa, toteuttaa positiivisia visioita, eli manifestoi ratkaisuja. Intuitiivinen ihminen - asiantuntija tai ei - on siis edelläkävijä, jota muut seuraavat, usein vaikeamman polun ja negatiivisten tapahtumaketjujen kautta.

Onnellisuuden ja harmonian salaisuus on korkea tunnetila juuri nyt, ei siis kärsivällisyys eikä kärsimättömyys (kärsimys), vaan pakoton virtaus (flow), huolettomuus ja aito rohkeus.