Väylä kohti kaikkia toiveitasi on avoinna hetkellä, jolloin et tarvitse etkä halua kiihkeästi mitään

 

Suurin osa ihmiskunnasta kokee kärsimystä siksi, että he ajattelevat asian olevan täsmälleen päinvastoin: "Jos mitään edistystä ei näytä juuri nyt elämässäni tapahtuvan, niin olen siihen itse syyllinen, ja minun tulee yrittää kovemmin!"

Myös sellaiset ihmiset, jotka uskovat, tai haluavat uskoa vetovoiman lakiin, ajattelevat usein näin: "Koska minä luon itse oman todellisuuteni, ja elämäntilanteeni ei ole ratkaisevasti parantunut, niin jämähtänyt tilanne johtuu siitä, että minä en ole itse ollut tarpeeksi aktiivinen tietoisena luojana. Minun tulee siis ottaa itseäni NISKASTA KIINNI, ja tehdä jotakin elämälleni."

Tällä tavalla ajatteleva ihminen tuntee turhautumista ja jopa itsevihaa omaa itseään kohtaan, eikä hän tuollaisessa tunnetilassa voi vetää puoleensa ratkaisuja - jotka olisivat hänen ulottuvillaan joka hetki, korkeassa värähtelytaajuudessa - vaan hän vetää puoleensa vain lisää syitä olla turhautunut. Ja juuri tällaisista tapahtumaketjuista johtuu se, että vetovoiman lakiin aidosti uskovia ns. alkemisteja on maailmassa niin vähän. Suurin osa vetovoiman lain konkreettisia vaikutuksia itse jo kokeneistakin ihmisistä elää suurimman osan elämästään toiveikkuuden tunnetaajuudessa, vetäen siis puoleensa toiveikkaita ajatuksia, mutta nuo toiveet eivät kuitenkaan manifestoidu, koska toiveikkuuden taajuus ei ole uskon ja tiedon taajuustila.

Ja tällaiset ihmiset näkevät elämän ja maailman ikään kuin jonkinlaisena kouluna, jossa meidän ihmisten tehtävä on kehittyä sieluina, ja "opiskella henkisyyttä", saavuttaaksemme lopulta ns. valaistumisen, jolloin voimme vihdoin irtautua materiasta, maallisista asioista, ja elää vaatimattomasti ja "nöyrästi". Tällainen ns. askeesiajattelu on kuitenkin sekin lähtöisin negatiivisista ajatusvirroista, sillä kaikki materiaalinen on syntynyt hengestä, ja on vain ajatus itsestään, eli ei ole olemassa mitään "pahaa materiaa" - koska mitään ei ole olemassa, ilman aistiemme havaintoa tuosta jostakin, ja sen värähtelystä.

Ns. henkiseen kehittymiseen pyrkivät ihmiset ovat usein myös matalammassa tunnetaajuudessa, kuin "materialistit", koska materialismin ja esim. kulutuksen tuomitseminen tapahtuu negatiivisessa tunnetilassa, kun taas materiasta iloitseminen korkeassa tunnetilassa. Aidosti onnellinen ja tasapainoinen ihminen ei tuomitse ketään eikä mitään, eikä hän yritä hallita olosuhteita, eikä muita ihmisiä.

Hyvin harva ihminen todella USKALTAA olla yrittämättä mitään, ja tuntea silti aitoa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, eli tuntea oma mittaamaton arvokkuutensa, ja täysin rajaton luomisvoimansa. Ja nekin ihmiset, jotka ovat olleet niin iloisia ja innostuneita, että he ovat ikään kuin vahingossa vetäneet puoleensa toivomiaan asioita (siis tiedostamatta noita tapahtumia vetovoiman lain vaikutukseksi), kuten esim. rakkaussuhteita ja vaurautta, eivät hekään kykene tuntemaan loputonta tyytyväisyyttä optimaalisista olosuhteistaan - koska he eivät tietoisesti tiedosta, mistä heidän "satumainen onnensa" johtuu. Koska he eivät siis tietoisesti tunnista vetovoiman lain vaikutusta elämässään, ja havaitsevat monien muiden ihmisten kokevan samalla hetkellä puutetta ja yksinäisyyttä, niin he pelkäävät, että myös heidän onnensa voi kääntyä millä hetkellä tahansa onnettomuudeksi.

Ja juuri siksi onnellisuus on aina täysin suhteellista, eikä raha tai tavara, eivätkä myöskään ihmissuhteet tee ketään onnelliseksi tai onnettomaksi, vaan onnellinen on sellainen ihminen, joka arvostaa sitä, mitä hän kokee juuri nyt, johtuivat nuo asiat sitten aineellisista tai aineettomista asioista. Oman luomisvapauden tietoinen tiedostaminen mahdollistaa (ainakin teoriassa) jatkuvan onnellisuuden siksi, että todella tietoinen Luoja tietää myös ongelmiensa olevan suunnattoman arvokkaita, ratkaisujen löytymisen edellytys.

Kukaan ihminen, täysin riippumatta niistä olosuhteista, joissa hän elää, ei siis voi olla onnellinen, jos hän ei usko olevansa jo perusolemukseltaan mittaamattoman arvokas, kaikkivoipa ja täysin vapaa - ja että kaikki muutkin ihmiset ovat oman elämänsä vapaita luojia, eikä meistä kukaan ole vastuussa toisen ihmisen onnellisuudesta. 

Sana "vastuu" tulee verbistä "vastata johonkin". Ja aina, jos "vastaat toisen ihmisen negatiiviseen tunnetaajuuteen", eli pyrit olemaan resonanssissa kärsivän lähimmäisesi kanssa (empatia ja sääli), niin oma tunnetilasi laskee, etkä voi auttaa tuota ihmistä. Älä siis koskaan tunne vastuuta negatiivisessa tunnetilassa olevista ihmisistä, ja heidän tunnetiloistaan, sillä vastuuntuntosi vetää sinut itsesi tunnetaajuuteen, jossa tunnet täysin turhaa ja hedelmätöntä kärsimystä.

Jos  koet syyllisyyttä siitä, että sinä elät hyvinvointivaltiossa, ja joku toinen ihminen elää kurjuudessa, niin luovut onnellisuudestasi, auttamatta silti millään tavalla sitä toista ihmistä, jonka kuvittelet onnettomaksi. Paradoksaalisesti tuo köyhissä oloissa elävä ihminen voi myös samalla hetkellä olla sinua itseäsi paljon onnellisempi, jos hän on kokenut jotakin sellaista, jota hän on toivonut kokevansa, ja jota hän tunnetasolla arvostaa.

Puhdas myötätunto, ja tuohon tunnetilaan perustuva toiminta on sitä, että tiedät intuitiivisesti jokaisen ihmisen olevan "oman onnensa seppä", ja että voit tuossa korkeassa tunnetilassa inspiroitua auttamaan muita ihmisiä juuri sellaisella hetkellä, jolloin he itse sallivat oman toiveensa itselleen. Tuollaisella hetkellä sinä auttajana ja autettavasi olette siis korkean taajuuden resonanssissa toistenne kanssa. Sinä et YRITÄ auttaa tuota toista ihmistä, koska tunnet sääliä häntä kohtaan, vaan sinä autat häntä, koska koet hänen kanssaan korkean tunnetaajuuden yhteyden, ei-erillisyyden tunteen. Sinä ymmärrät, että voisit juuri nyt itse olla tuo toinen ihminen, ja että auttamalla tuota toista ihmistä, autat konkreettisesti myös itseäsi.

Pyri aina tunnetilaan, jossa et halua etkä tarvitse mitään, vaan jossa arvostat sitä, mitä sinulla jo on, sillä tuossa tunnetilassa vedät puoleesi lisää asioita, joita olet toivonut, ja joita voit siksi arvostaa. Sinun tehtäväsi ei ole yrittää pyrkiä minnekään, eikä yrittää järjestää asioita ja olosuhteita parhain päin, vaan sinun tehtäväsi on vain olla tunnetilassa, jossa vastaanotat intuitiivisen impulssin toimia.

Ja intuitiivinen, toiveidesi toteutumiseen johtava toiminta on aina helppoa ja miellyttävää, mieltäsi virkistävää, innostuksen inspiroimaa, ei koskaan raskasta ja pakonomaista.

Sinun elämäsi ainoa tarkoitus on tuntea onnellisuutta ja huolettomuutta. Päästä irti kärsimystä aiheuttavista ajatuksista, ja kärsimyksesi haihtuu pois.

**********************

Myös Facebookissa on Sinä Olet Luoja -sivu, jota voit jakaa sellaisille ihmisille, joiden uskot resonoivan tämän tiedon kanssa: https://www.facebook.com/Sin%C3%A4-Olet-Luoja-1180132252167879