Jokainen kohtaamamme ongelma on suunnatttoman arvokas aarre

 

Ei ole olemassa "turhia ongelmia". Luomme itse itsellemme ongelmia, jotta voisimme niiden avulla saavuttaa toiveitamme. Jos emme kuule intuitiomme eli korkeamman minämme ääntä, niin ongelmamme kasvavat kasvamistaan, kunnes vihdoin suostumme kuuntelemaan. Negatiivinen tunnetilamme aikaansaa AINA negatiivisen tapahtumaketjun, joka pitkittyessään kasvaa koko ajan, ja päättyy lopulta "paiseen puhkeamiseen", joka mahdollistaa jälleen harmonian palautumisen.

Esimerkkejä:

Henkilö on ns. hajamielinen ja säheltää, ja hänelle sattuu usein pieniä haavereita, koska hänen mielensä ei ole harmoniatilassa. Nuo pienet haaverit tapahtuvat siksi, että hän kiinnittäisi huomiota mielentilaansa ja pyrkisi keskittymään kuluvaan hetkeen ja siihen, mitä on kullakin hetkellä tekemässä. Jos hän ei tee niin, niin pienet haaverit muuttuvat suuremmiksi haavereiksi (vakava fyysinen loukkaantuminen), jotka lopulta pakottavat hänet pysähtymään, ja "aloittamaan alusta", hitaasti ja harkiten esimerkiksi motorisen toiminnan (kävelemään opettelevien pienten lasten tapaan), jolloin sählääminen loppuu, ja tuo henkilö arvostaa kykyään yli päätään tehdä asioita.

Henkilö yrittää menestyä, saavuttaa rahaa, arvostusta ja mainetta, mutta koska hän yrittää kovasti, niin hänen mielensä ei ole harmoniatilassa. Silloinkin, kun hän on todella innostunut jostakin asiasta, ja uskoo sen johdattavan hänet onnistumiseen ja toiveen toteutumiseen, niin hänen innostukseensa sisältyy negatiivista resistanssia, eli hän pyrkii kärsimättömänä nopeuttamaan prosessia, eli "murtautumaan läpi harmaan kiven", tai jyräämään kilpailijansa oman menestyksensä tieltä. Epäonnistumiset viestittävät hänelle, että hänen kannattaisi lakata yrittämästä, arvostaa myös kanssaihmisiään, rauhoittua, ja kuunnella korkeamman minänsä ääntä. Jos hän ei rauhoitu, hän sairastuu fyysisesti (esim. sydämen toimintahäiriöt, päänsärky, astma, ns. loppuunpalaminen), tai ajaa kovassa vauhdissa kolarin, joka pakottaa hänet pysähtymään. Ja jos vauhti (sekä kirjaimellisesti että tunnetasolla) on ollut todella kova, niin henkilö kokee fyysisen kuoleman, ja vapautuu sen välityksellä. Jos henkilö itse ei halua päättää elämäänsä, niin hän kokee tuon väistämättömän pysähtymisen jollain muulla tavalla, esim. oman lapsen tai muun läheisen sairauden tai kuoleman kautta. Eli tällainen henkilö pakottaa itse itsensä menettämään jotakin itselleen todella arvokasta ja "korvaamatonta", jotta hän havaitsisi, mikä on hänen elämässään todella arvokasta: Sisäisen harmonian tunne.

Henkilö tarvitsee rahaa, ja yrittää saada sitä, tavalla tai toisella. Koska hän yrittää, niin hänen tunnetilansa on matala, eikä hän voi löytää ratkaisua rahaongelmiinsa. Hän tuijottaa siis rahan ei-olevaisuutta sen sijaan, että katsoisi todellisuutta korkeamman minänsä silmin. Hänen korkeampi minänsä elää ja kokee koko ajan jo todeksi sen rahan, jonka tuo henkilö on lukemattomilla toiveillaan luonut. Jos rahaa tarvitseva henkilö ei lopeta rahan löytämisen yrittämistä, hän on lopulta niin pahoissa rahavaikeuksissa, että hänen on pakko luovuttaa, ja lopettaa rahan epätoivoinen etsiminen. Ja tuolla samalla hetkellä hänen tunnetilansa kohoaa, koska hän lakkaa yrittämästä. Toive rahasta (siis korkeaan taajuuteen luotu vauraus) on tuossa vaiheessa kasvanut jo niin suureksi, että korkeaan taajuustilaan jo luotua rahaa alkaa virrata hänen luokseen suurella voimalla. Ja kun tuo henkilö alkaa saada rahaa, niin hän alkaa myös tunnetaajuustasolla uskoa rahan virtaamisen mahdollisuuteen, jolloin rahan virtaus jatkuu. Korkeampi minämme ei koskaan kiellä meiltä mitään, vain me itse voimme kieltää omat toiveemme itseltämme.

Joskus rahaan liittyvä epäusko (rahan kieltäminen itseltä) on niin voimakas, että rahaa tarvitseva henkilö vastaanottaa vaurautta lukemattomilla muilla tavoilla ennen, kuin hän lopulta suostuu vastaanottamaan myös rahaa, joka on pohjimmiltaan vain energiaa, kuten kaikki muutkin asiat, joita toivomme ja saavutamme. Henkilö saattaa esim. saada ilmaiseksi ruokaa ja toivomiaan tavaroita, kokea vapautta (joka on rahan haluamisen todellinen motiivi!) esimerkiksi sairastumalla tai joutumalla työttömäksi, kokea luonnon ylenpalttista kauneutta ja runsautta, kokea ehdotonta rakkautta läheistensä ja lemmikkieläintensä taholta, kokea suurta (aineetonta) arvostusta lahjakkuutensa, huumorintaajunsa ja kokemusperäisen viisautensa tähden, kokea omien lastensa menestystä, kokea fyysisen olemuksensa muuttuvan nuoremmaksi, kauniimmaksi ja hyväkuntoisemmaksi, vanhenemisen ja raihnastumisen sijasta. Ja kun tällaisia asioita kokeva ihminen havaitsee tietoisesti nämä ei-rahalliset vaurauden manifestaatiot, niin hän on vihdoin valmis vastaanottamaan myös rahaa.

Henkilö kaipaa ja tarvitsee rakkautta, koska ei ole vielä löytänyt tuota rakkautta itsestään, eli hän uskoo, että hänen on yritettävä löytää itsellemme rakastettu, kokeaksemme rakkautta. Koska hän yrittää löytää rakastettua, niin hänen tunnetilansa on koko ajan negatiivinen, jolloin hän vetää puoleensa vain sellaisia ihmisiä, jotka hekään eivät usko tunnetasolla rakkauteen, eli jotka eivät ole löytäneet rakkauden tunnetta, eli korkeamman minänsä resonanssia, omasta itsestään. Ja siksi tällainen henkilö pettyy rakkaussuhteissaan niin kauan, kunnes hän vihdoin lakkaa yrittämästä "rakkauden anelemista" muilta ihmisiltä, ja löytääkin tuon rakkauden omasta itsestään. Usein tällainen löytäminen tapahtuu pohjattoman yksinäisyyden tuntemisen kautta, ja usein myös ehdottomasti rakastavien olentojen, kuten eläinten, kasvien ja pienten lasten avulla. Tai tilanteissa, joissa syvässä masennustilassa (ns. "syvissä vesissä") oleva ihminen kokee "pienen kuoleman", eli eräänlaisen tunnetason pohjakosketuksen, täydellisen tyhjyyden tunteen, ja inspiroituu tuossa tunnetilassa havainnoimaan luonnon kauneutta ja runsautta,  kuuntelemaan tunnetilaa kohottavaa musiikkia, tai keskustelemaan tuntemattoman ihmisen kanssa, jolla on suurta, niin ikään kokemusperäistä viisautta. 

Ns. uskoontuleminen tapahtuu usein tällaisella, täydellisen luovuttamisen hetkellä, ja jos tuo uskoontuleminen liittyy johonkin tiettyyn uskontoon, niin tällainen ihminen kiinnittyy voimakkaasti juuri siihen uskontokuntaan, jonka hän uskoi tuon kokemuksen aiheuttajaksi. Todellisuudessa tuo kokemus johtui kuitenkin siitä, että hän sai yhteyden omaan, korkeampaan minäänsä, joka on aina myös se, jota uskonnoissa kutsutaan "jumalaksi". Tuo "korkeampi voima" ei siis ole meidän ulkopuoleltamme meitä hallitseva hahmo, vaan me olemme itse tuo korkein, kaikkivoipa Luoja.

Jos opit näkemään ihan jokaisen kokemasi ongelman, ja niiden aikaansaamat negatiiviset tunteet välittömästi suurena aarteena, et enää koskaan koe kärsimystä.