Sinä olet täysin vapaa sielu, korkeampi olento - kutsumukset ovat yleisluontoisia, eivät kohtalonomaisia

Negatiivisessa tunnetilassa - siis myös toiveikkuuden tunnetilassa - et tiedosta olevasi itse korkea minuutesi, ja täydellisen vapaa. Ja tällöin korkea minuutesi tuntuu olevan jotakin, joka elää ja vaikuttaa elämääsi sinun itsesi ulkopuolelta. Koet olevasi "kohtalosi vanki".

Mutta kun harjoittelet tietoista luomista ja tunnetilojesi hallintaa, niin alat saada yhä enemmän kokemuksia täysin tietoisesta manifestaatioiden vastaanottamisesta, eli tiedostat, millainen tunnetila aikaansaa toiveidesi todellistumat eli manifestaatiot, joka ei siis ole pelkkää toiveikkuutta, toiveajattelua, vaan konkreettista, ja jopa välitöntä "ajatuksilla luomista". Ja mitä enemmän tällaisia kokemuksia koet, niin sitä vähemmän manifestoit enää asioita "vahingossa", koska tunnistat jo hyvin herkästi erilaisten tunnetilojen väliset erot. Eli tunnistat yhä selkeämmin ja voimakkaammin sellaiset tilanteet, joissa tunnetilasi syystä tai toisesta laskee. Opit myös olemaan YRITTÄMÄTTÄ manifestaatioita, eli yrittäminen (joka tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa) vaihtuukin optimistiseksi odottamiseksi ja luottamukseksi, oman voimasi tiedostamiseksi. 

Et myöskään enää ole huolissasi siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, jolloin vapautat itsesi täysin turhasta tarpeesta olla resonanssissa kanssaihmistesi tunnetilojen kanssa. Tunnistat siis jo sen, että empatia on myötätuntoa matalampi tunnetila, ja että myös kiitollisuus värähtelee alemmalla värähtelytaajuudella kuin aito arvostus, joka kohdistuu sekä sinuun itseesi, olosuhteisiisi, että kaikkiin muihin luomakunnassa eläviin olentoihin. Eli ymmärrät, että jokainen ihminen kokee oman todellisuutensa juuri sellaisena, kuin millaisessa tunnetilassa hän itse on, eivätkä negatiiviset tunnetilat, ja niistä johtuvat negatiiviset teot,  vähennä millään tavalla kenenkään ihmisen sisäistä arvokkuutta. Tiedostat, että ns. pahoja ihmisiä ei ole lainkaan olemassa. 

Ymmärrät myös, että "jumalat", enkelit, henkioppaat tai muut myyttiset olennot eivät vaikuta meidän elämäämme, ellemme itse usko niiden vaikuttavan, sillä ihmisen ulkopuolella elävät "korkeammat olennot" ovat nekin vain negatiivisessa tunnetilassa syntyneitä ajatuksia, joiden olemassaolo perustuu pelkästään meidän omiin uskomuksiimme. Tuollaisten olentojen vaikutushan voi olla sekä positiivinen että negatiivinen, riippuen omista uskomuksistamme, mutta todellisuudessa tuo vaikutus johtuu siis tunnetason uskomuksestamme, eikä ole todiste myyttisten olentojen todellisesta vaikutusvallasta elämäämme.

Jos sinusta tuntuu usein, että korkeamman minäsi ääni on hyvin hento tai vaikeasti tavoitettava, niin tuo tunne johtuu siitä, että edelleen YRITÄT tavoittaa sitä sen sijaan, että pyrkisit vain tuntemaan korkeaa tunnetta - tavoittelematta tuolla tunteella manifestaatioita! -  jolloin vastaanotat korkeamman minäsi tarjoaman tiedon ja ohjauksen helposti ja selkeästi. Eli kun päästät irti halustasi muuttaa olosuhteitasi, ja olet tyytyväinen nykyhetkeen, niin saat sen, mitä toivot. Mutta jos olet tyytymätön olosuhteisiisi, kärsimätön tai kärsivällinen, niin et voi vastaanottaa toivettasi, koska olet matalammassa tunnetaajuustilassa, kuin missä toiveesi on. Intuitio on siis jotakin sellaista, jota vain vastaanotamme, eli jota emme koskaan voi tavoittaa taistelemalla, kamppailemalla, uhrautumalla ja kärsimällä. Se, että paljon kärsineet ihmiset ovat joskus myös saavuttaneet merkittäviä asioita johtuu siitä, että he ovat kärsineet ja taistelleet niin paljon, että he ovat joutuneet lopulta tunnetasollaa luovuttamaan ja lopettamaan yrittämisen, jolloin heidän toiveensa on vihdoin päässyt todellistumaan. Taistelu on siis vain tehnyt heidän kokemuksistaan vaikeampia.

Korkeampi minäsi on siis SINÄ, ja siksi, kun olemme huomaamattamme täydellisessä resonanssissa korkeamman minämme kanssa, niin emme edes havaitse sitä. Esimerkiksi monet pitkiä matkoja ajavat autoilijat ovat tuossa intuitiivisessa tilassa (meditaatiotilassa), ja kokevat ajamisen miellyttävänä, ja vaihtavat esim. kaistaa intuitiivisesti juuri oikealla hetkellä, jolloin liikenne soljuu helposti ja ilman törmäyksiä kovissakin vauhdeissa, autojen liikkuessa resonanssissa toisiinsa nähden.

Samalla tavalla euforisesti rakastuneet ihmiset kokevat, että koko maailma on olemassa vain heitä varten, ja että mikä tahansa on heille mahdollista, ja että kaikki heidän toiveensa toteutuvat helposti. Hekään eivät koe vastaanottavansa intuitiivisia viestejä jostakin itsensä ulkopuolelta, vaan he TIETÄVÄT olevansa kaikkivoipia, flow-tilassa, jossa he vastaanottavat toiveitaan katkeamattomana virtana. Tätä tunnetilaa kuvaavat sanonnat "olla fiiliksissä", "olla maailman omistaja" olla "kuolematon" ja "voitonvarma", "voittoputkessa". Ja tuollainen korkea tunnetaajuustila ei siis sisällä negatiivista resistanssia lainkaan, jolloin toiveet toteutuvat välittömästi, "kaikki on mahdollista".

Sen sijaan toiveikas innostus, ja myös voimakas uskominen, sisältää vielä hieman pelkoa siitä, että oma kiihkeä toive ei ehkä sittenkään toteudu, ja siksi jotkut hyvin voimakkaat rakastumisen tunteet ("rakkauden tuska", jollaista on esimerkiksi julkisuuden henkilöihin kohdistuva hysteerinen ihailu) johtavatkin nopeasti tuskalliseen pettymykseen. Sillä ihminen, joka haluaa hyvin voimakkaasti kokea rakkautta, ei todellisuudessa tunne aitoa rakkautta, koska täysin aito rakkaus on meissä itsessämme oleva harmoninen tunne, ei siis suinkaan raastava ja tuskallinen kokemus.

Mutta toiveikas innostus johtaa kyllä usein manifestaatioon sellaisessa tapauksessa, että toiveikas ihminen jaksaa ylläpitää innostustaaan kokemistaan pettymyksistä huolimatta. Esimerkiksi huippu-urheilijoiden menestys suurkilpailuissa perustuu tällaiseen kykyyn säilyttää tavoite ja toiveikkuus, ja unohtaa nopeasti koetut vastoinkäymiset. Ja kykyyn kilpailla lopulta vain "itse itseään vastaan", hyväksyen pettymykset ikään kuin askelmina kohti lopullista voittoa, ja kunnioittaen myös vastustajia eli kanssakilpailijoita, ja heidän unelmiaan.

Aina, kun havaitset olevasi korkeassa tunnetilassa, myös "ilman järjellistä syytä" - kuten tapahtuu usein aamuisin - niin hehkuta unelmiasi mielessäsi, sillä tuossa tunnetilassa nopeutat unelmiesi todellistumista, koska et yritä todellistaa niiitä, vaan "näet ja koet niiden olevan jo olemassa korkeamman minäsi todellisuustilassa". Tällä tietoisella "hengennostatustekniikalla" luot itsellesi päiviä, jolloin "kaikki menee putkeen", eli kaikki onnistuu, ja positiiviset kokemuksesi vahvistavat itse itseään.

Nk. kutsumukset ovat vain yleisluontoisia tavoitteita, joita olemme itse asettaneet elämällemme ennen syntymäämme, ne siis eivät kahlitse meitä seuraamaan jotain tiettyä, kohtalonomaista polkua. Voit aina valita myös toisenlaisen polun, kuin mitä pitkin juuri nyt kuljet! Jos sinun on tehtävä valinta esim. kahden yhtä hyvän asian ja vaihtoehdon välillä, niin valitse niistä huolettomasti toinen, ja  pyri sitten resonanssiin tuon valitsemasi vaihtoehdon kanssa. Korkeampi minäsi ohjaa sinua kyllä aina todellisten toiveidesi suuntaan, kunhan huolehdit tunnetilasi pysymisestä korkealla, eli koet olevasi omaan valintaasi tyytyväinen. Jos taas mielialasi on hyvin matala, niin hiljennä ajatusmelusi kokonaan, jolloin mielialasi kohoaa automaattisesti korkeaan taajuuteen, koska negatiiviset ajatuksesi eivät "paina mieltäsi alas". 

Astetta korkeampi tunnetila on aina ja joka hetki ainoa tavoitteesi, oli nykyinen tunnetilasi millainen tahansa. Sillä kun vapaudut negatiivisemmasta tunnetilasta hieman korkeampaan, niin tunnet välittömästi onnellisuutta, ja onnellisuuden tunnetila on elämämme ainoa tarkoitus.

Onnellisuus on siis lopulta ainoa manifestaatio, jota koskaan fyysisessä elämässäsi tavoittelet. Konkreettiset manifestaatiot eli todellistuneet unelmamme ovat vain tekosyitä siihen, että haluamme kokea onnellisuutta.