Et voi koskaan sanoilla tai ajatuksilla vaatia elämääsi sellaisia asioita, joita et tunnetasolla vedä puoleesi

Jos tunnet olevasi yksinäinen siksi, että muut ihmiset eivät ymmärrä sinua, koska koet olevasi erilainen kuin muut, niin huomaa, että tuossa tunnetilassa erotat itse itsesi noista muista ihmisistä. Eli jos olet oivaltanut olevasi kaikkivoipa ja "valaistunut", eli että ymmärrät jo universumin lain ja elämän tarkoituksen, niin negatiivisessa tunnetilassa erotatkin itsesi muista ihmisistä sen sijaan, että tuntisit tunnetasolla olevasi heidän kanssaan yhtä. Ja todellinen valaistumisen tunne on sitä, että koet korkeassa tunnetilassa olevasi ei-erillinen, et suinkaan "yksinäinen susi". Ja tästä syystä ylpeys (jota esimerkiksi "väärinymmärretyt nerot" tuntevat) on negatiivinen tunne, kun taas omanarvontunne on positiivinen tunne.

Omanarvontunnetta tunteva ihminen arvostaa itseään, ja samalla myös kaikkia muita ihmisiä, pelkäämättä tai halveksimatta heidän erilaisuuttaan. Hän ei siis ole ylpeä eikä nöyrä, vaan elämän moninaisuutta arvostava.

Eli jos löydät itsesi murehtimasta: "minä tiedän kyllä olevani oman elämäni tietoinen luoja, mutta minun on vaikea säilyttää korkeaa tunnetilaani negatiivisten ihmisten keskellä", niin oivalla, että SINÄ saat nuo muut ihmiset ilmentämään negatiivisia puolia itsestään, jotta havaitsisit omat negatiiviset tunteesi ja uskomuksesi.

Esimerkki: Olet hyvin iloinen ja innostunut jostain asiasta tai ideasta, ja kerrot innostuksestasi puolisollesi. Puolisosi vastaa "vetämällä maton jalkojesi alta", eli hän löytää innostuksesi kohteesta vain negatiivisia puolia. Hän reagoi niin siksi, koska sinun korkea tunnetilasi mahdollistaa sen, että sinun oma negatiivinen uskomuksesi puolisosi asenteita kohtaan tulee selkeämmin esiin, ikään kuin valokeilaan. Ja tämä "kärjistyminen" on arvokasta siksi, että tuollaisessa tilanteessa todelliset toiveesi pääsevät tarkentumaaan, noiden piilossa, eli ns. pinnan alla olleiden negatiivisten uskomusten tullessa päivänvaloon. 

Tästä syystä ilo mahdollistaa kauan kaipaamamme, ja usein jo hyvin pitkään jalostuneet "suuret ja ratkaisevat muutokset". Ja vaikka tuollaiset ratkaisun hetket itsessään vaikuttavat usein dramaattisilta, tuntuvat kivuliailta, ja ulkopuolisten ihmisten silmissä odottamattomilta, niin ne ovat kuitenkin juuri niitä hetkiä, joista olemme itse unelmoineet, mutta joita emme ole murehtiessamme itsellemme sallineet. Ja tästä syystä mm. avioeropäätös, joka on  muhinut eroajien itsensä mielissä jo hyvin pitkään, "kristallisoituu" usein iloisten juhlien mahdollistamien dramaattisten ja ns. silmiäavaavien tapahtumien ansiosta

Myös ns. siirtymäriittien, ja niihin liittyvän seremoniallisen juhlimisen alkuperäinen merkitys, on ollut juuri muutoksen konkreettinen mahdollistaminen, ja tutusta ja turvallisesta menneisyydestä eroaminen myös tunnetasolla. Eli esimerkiksi häärituaalien - energisen ja rytmikkään musiikin, tanssimisen, syömisen, rahan jakamisen, astioiden särkemisen - tarkoitus on ollut saada hääväki niin korkeaan ja vapautuneeseen tunnetilaan, että omista perheistään avioliiton seurauksena eroava pariskunta on kyennyt irrottautumaan uudeksi perheeksi (tai morsian on irrottautunut omasta suvustaan ja liittynyt sulhasen sukuun, tai matriarkaalisissa yhteisöissä sulhanen on liittynyt morsiamen sukuun). Ja vaikka vanhasta elinpiiristä eroaminen aikaansaa myös negatiivisia tunteita, niin nuo negatiiviset tunteet eivät ole tuntuneeet kärsimykseltä, koska hääjuhla itsessään on ollut iloinen ja vapauttava.

Myös seremoniallinen itkeminen häissä ja hautajaisissa, ja myös monenlaisissa muissa siirtymä- eli initiaatioriiteissä, on ollut tärkeää, koska itkeminen kohottaa ahdistuneen tunnetilaa. Esimerkiksi kuolemaa ei siis ole esimerkiksi shamanistisissa heimoyhteisöissä pidetty lopullisena eroamisena suvusta ja perheestä, vaan ainoastaan "matkana" toiselle puolelle olevaisuutta, eli kirjaimellisesti "ei-fyysisyyden verhon taakse siirtymisenä".

Jos kaipaat ja haluat muutosta millä tahansa elämäsi alueella, niin muista, että niin kauan kun tunnet tyytymättömyyttä nykyiseen elämäntilanteeseesi, ja vaadit muutosta, niin estät tuon muutoksen, koska tunnetilasi on negatiivinen. Muutos on siis korkeamman minäsi taajuustilassa jo tapahtunut, ja sinä itse negatiivisine uskomuksinesi olet AINOA asia, joka on toivomasi muutoksen esteenä!

Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole taistella negatiivisia tunteitaasi vastaan, sillä juuri negatiiviset tunteesi mahdollistavat vapautesi oman elämäsi luojana, ja siksi negatiiviset tunteet eivät koskaan katoa elämästämme ajatuksilla todellisuuttamme luovina ihmisolentoina. Mutta sinun tehtäväsi on lopettaa kärsiminen, eli arvostaa toiveitasi tarkentavia ongelmia, ja niiden jo itsessään sisältämiä ratkaisuja.

Eli jos vaikkapa koet, että puolisosi on hyvin erilainen ihminen, kuin sinä, ja että hänellä on hyvin erilaisia tavoitteita elämässä, kuin sinulla, niin älä keskity murehtimaaan tätä erilaisuutta, äläkä kritisoi puolisoasi, sillä muiden ihmisten tehtävänä ei ole kohottaa sinun tunnetilaasi, eli miellyttää sinua. Ja jos murehdit puolisosi erilaisuutta, niin pakotat hänet myös ilmentämään juuri tuota erilaisuutta, sillä kaikki mitä vastustamme lisääntyy aina. Kritisoinnin ja murehtimisen sijaan pyri yhteyteen oman korkeamman minäsi kansssa, sillä korkeassa tunnetaajuustilassa mahdollistat omien toiveidesi toteutumisen, tavalla tai toisella - ja parhaalla, helpoimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Et siis voi koskaan kontrolloida puolisoasi ja hänen toiveitaaan ilman, että estät samalla myös omia toiveitasi toteutumasta, sillä olosuhteiden ja muiden ihmisten hallitsemisen yrittäminen tapahtuu aina negatiivisessa tunnetilassa.

Tyytymättömyyden tunnetilassa vedät siis puoleesi vain lisää tyytymättömyyttä, ja saat myös läheisesi ilmentämään tyytymättömyyttä, ja aiheita ja "perusteita" omaan tyytymättömyyteesi.

Et voi sanoilla koskaan vetää puoleesi sellaisia asioita, joiden olemusta et itse tunnetasolla tunne. Ja siksi katkeruuden tai vihan tunnetilassa lausutut rakkauden sanat eivät ole rakkautta, puutteen ja tyytymättömyyden - eivätkä myöskään toiveikkuuden -  tunnetilassa lausutut toiveet vauraudesta eivät manifestoi vaurautta. Etkä voi sairautta ja kuolemaa pelkäämällä ja murehtimalla mahdollistaa elinvoimaa ja terveyttä.

Ota siis vastaan ratkaisut uskomalla niihin, ja lopettamalla ongelmien tuijottaminen. Lopeta kysyminen, niin saat vastauksen. Päästä irti rajallisuuden tunteestasi, arvosta itseäsi ja elämääsi, ja manifestoit elämääsi lisää sellaisia asioita, jotka saavat sinut iloitsemaan siitä, että olet olemassa.