Synnyt ikuisesti uudelleen luomaan ja kokemaan elämän näytelmää, mutta kärsimyksen sijasta olet milloin tahansa vapaa valitsemaan tuosta näytelmästä nauttimisen

Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi saatat kokea masentavana ajatuksen siitä, että ns. reaalitodellisuutta ei ole lainkaan olemassa, ja että aikaakaan ei ole olemassa, vaan että kaikki, minkä kuvittelemme kokevamme, tapahtuu samalla hetkellä, eli "kaikki, mikä voi tapahtua, on jo tapahtunut", ja valitsemme vain noista mahdollisista tapahtumista itse sellaiset tapahtumat, joita vedämme vetovoiman lain vaikutuksesta puoleemme: Negatiivisessa tunnetilassa manifestoimme siis ei-toivottuja tapahtumia, positiivisessa tunnetilassa toivomiamme tapahtumia. Tätä "kaiken samanaikaista olevaisuutta ja ei-olevaisuutta" tarkoittaa myös sanonta "ei mitään uutta auringon alla". 

Koska tuossa matalassa tunnetilassa olet erossa omasta korkeammasta minästäsi, joka on samalla myös Kaikki Mikä On, eli koko universumi, ja kaikki olevainen, niin tunnet tuossa tunnetaajuustilassa olevasi myös todellisuutesi luojana merkityksetön, päämäärätön, ikään kuin roolihenkilö unessa, joka päättyy, kun heräät tuosta unesta. Ja kun heräät, niin ajattelet, että "sehän oli VAIN unta". Eli arvostat olettamaasi "todellista todellisuutta" arvokkaampana, tärkeämpänä ja aidompana, kuin nukkuessasi kokemiasi unia. Vaikka nuo molemmat unet ovat vain tulosta siitä, että havaitset aisteillasi värähtelytaajuuksia, ja kuvitat siten unta, jota koet - olit sitten hereillä valveilla, tai hereillä unessa. 

Ja tunnet tuota merkityksettömyyttä negatiivisessa tunnetilassasi juuri siksi, koska olet todellisuudessa suunnattoman ja mittaamattoman tärkeä, ja täysin rajattoman vapaa, ja kokonaisuuden osana korvaamattoman merkityksellinen. Koska juuri sinun kauttasi "elämä tapahtuu". Ja kaikkeuden synkronia edellyttää, että juuri sinäkin olet olemassa, osana tuota kaikkeutta.

Ahdistuksesi tuollaisessa tilanteessa on samanlaista erillisyyden tunteesta johtuvaa harhaa, kuin millaista kuolemaa pelkäävä tai sureva ihminen tuntee, pelätessään omaa fyysistä kuolemaansa, tai kohdatessaan läheisen ihmisen kuoleman. Eksistentiaalinen ahdistuksesi ja arvottomuudentunteesi siis kertoo juuri siitä, että olet todellisuudessa mittaamattoman arvokas.

Koska mikä tahansa todellisuutena kokemamme elämys on siis pelkkä havainto, samalla tavalla kuin televisio- tai radio-ohjelma on pelkkää tietyllä taajuudella välittyvää värähtelyä, jonka tulkitsemme näkö- ja kuuloaistillamme, niin mikä tahansa toiveesi voi ihan konkreettisesti todellistua MILLOIN tahansa. Ja tämä johtuu siis siitä, että kaikki, mitä olet joskus toivonut, on jo olemassa samalla hetkellä, kun olet vastaanottanut ajatuksen kustakin toiveestasi. Sillä myös idea siitä, että toivot jotakin, on jo olemassa ennen, kuin saat tuon idean, koska sinä vastaanotat idean, se ei siis "synny sinun aivoissasi". 

Kaikki, mitä koet, on vain ajatus itsestään, sinun aistinvarainen tulkintasi noiden ajatuksina olemassaolevien asioiden ja kokemusten värähtelytaajuuksista. Ja se, että koemme myös ihmiskuntana, kansakuntina, ja pienempinä ihmisyhteisöinä  kollektiivisesti samankaltaiselta VAIKUTTAVAA todellisuutta, johtuu siitä, että myös kanssaihmisemme vastaanottavat noita samantyyppisiä ajatuksia Kaikesta Mikä On. Ja tästä syntyy siis elämän näytelmä, todellisuuden uni, harhakuvamme absoluuttisesta todellisuudesta, ja "yleisesti olemassaolevasta". Ja myös harhakuva yksilöllisyydestämme egoina, ja muista ihmisistä ja olevaisista erillisinä olentoina.

Mutta miksi toiveiden ns. välittömät manifestaatiot ovat sitten niin harvinaisia? Tämä johtuu pelkästään siitä, että sellainen toive, jonka toteutumiseen et tunnetasolla täysin usko, ei voi todellistua sinun kokemusmaailmassasi. Sillä sellainen asia, jota et usko juuri nyt havaitsevasi, ei ole "olemassa sinulle".

Ja silti voit kokea millä hetkellä tahansa kaikkein suurimman toiveesi, kohdistamalla ajatuksesi sellaiseen asiaan, johon jo uskot, ja jota arvostat niin paljon, että tunnetilasi kohoaa tuota asiaa ajatellessasi tyytyväisyyden ja onnellisuuden taajuustilaan, jolloin koet tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Negatiivisessa tunnetilassa ollessamme, eli halutessamme tai pyytäessämme, kaivatessamme jotakin, tuntiessamme olevamme VAILLA jotakin, me ihmiset kuvittelemme, että on olemassa sellaisia unelmia, jotka tekevät meidät toteutuessaan "aivan varmasti suunnattoman onnellisiksi". Ja juuri tällainen ajattelutapa paradoksaalisesti estää noiden toiveiden toteutumisen. Sillä todellista onnellisuutta on ikuinen matkamme kohti unelmia, ei siis noiden unelmien saavuttaminen. 

Jos tämä ajatus tuntuu sinusta suunnattoman turhauttavalta, niin ajattele rakkautta: Jos koet juuri nyt pakahduttavaa rakkauden tunnetta, koska rakastettusi on lähelläsi, niin haluatko tuosta tunnetilasta kärsimättömänä "pois", koska rakastettusi voisi teoriassa olla myös joku toinen ihminen, vai haluatko tuon tunnetilan jatkuvan, ja rakastettusi pysyvän vierelläsi? Haluat tuon tunnetilan jatkuvan, koska sisäisesti tiedät, että rakkaus ei ole koskaan mitään muuta, kuin sinussa itsessäsi oleva tunnetaajuustila. Rakastettusi ei anna sinulle rakkautta, vaan sinä koet rakkautta, koska tunnet itse rakkautta.

Ihmiset, jotka ovat "saavuttaneet kaiken" (siis esim. vähemmän mainetta, kunniaa, ihmissuhteita ja materiaa saavuttaneiden näkökulmasta) eivät todellisuudessa ole yhtään sen onnellisempia, kuin ne, jotka ovat saavuttaneet paljon vähemmän. Sillä kun saavutamme jotakin - mitä tahansa - niin tuolla samalla hetkellä pyrimme jo kohti seuraavaa saavutusta. On siis suuri harha ajatella, että esimerkiksi hyvin rikkaat ihmiset olisivat koko ajan suunnattoman onnellisia, sillä vaikka raha lisää  vapauden tunnettamme, niin samalla rahan runsaus saattaa aiheuttaa myös rahan menettämisen pelkoa, tai turhautumista siihen, että unelmien toteuttaminen rahan avulla on niin helppoa. Rikas ja onnellinen voi siis olla vain sellainen ihminen, joka ei pelkää rahan menettämistä, ja joka arvostaa aidosti kaikkea, mitä hän rahoillaan hankkii.

Eli lopulta rikas ja vähemmän rikas ovat aivan yhtä onnellisia tai onnettomia, sillä onnellisuus on aina vain sitä, että arvostamme sitä, mitä meillä on juuri NYT. Ja että voimme toteuttaa toiveitamme, olivat ne sitten pieniä tai suurempia, aineettomia tai aineellisia.

Toiveidemme rahallinen arvo tai (näennäinen) arvottomuus ei siis lisää tai vähennä onnellisuutta, sillä onnellisuus - kuten rakkauskin - on aina ainoastaan tunnetila. Ja koet elämäsi mielekkäänä silloin, kun pyrit valitsemaan kullakin hetkellä korkeimman mahdollisen tunnetilan, olosuhteista ja muiden ihmisten tunnetiloista täysin riippumatta.

Ja tuo tunnetila, ja sen myötä kokemasi todellisuuskuva, on joka hetki oma, vapaa valintasi. Et ole koskaan tämänhetkisten olosuhteidesi tai muiden ihmisten mielipiteiden vanki. Se, mikä on jo materiaalisesti manifestoitunut, on jo menneisyyttä. Todellista nykyhetkeäsi ovat ne toiveet, jotka ovat parhaillaan manifestoitumassa, ja jotka voit siis seuraavaksi vastaanottaa kokemuksinasi.

Luot joka ikinen hetki todellisuuttasi uudeksi, ja siksi mikä tahansa on mahdollista, joka hetki. Valitse siis onnellisuuden tunne, helpotuksen tunne, mikä tahansa korkeampi tunne, kuin mitä juuri nyt tunnet. Päästä irti negatiivisista ajatuksistasi, kohdistamalla ajatuksesi mihin tahansa sellaiseen asiaan, joka ei tuota sinulle ahdistusta tai pelkoa. Tarvittaessa tunne myös vihaa, itke tai naura (sekä itku että nauru vapauttavat sinut korkeampaan tunnetilaan). Ja lopulta vain rakasta itseäsi sydämesi pohjasta. Sillä sinä olet universumin keskipiste. Sinä olet kaikkeus, Kaikki Mikä On. Suuri Maailmanhenki. Ja kun tiedostat tämän, niin ymmärrät, että myös kaikki muut ihmiset ja olevaiset ovat tuo mittaamattoman arvokas Kaikkeus, ja korkeammassa taajuudessa yhtä sinun kanssasi.

Mitään pelättävää ei koskaan ole. Kaikki järjestyy aina. Elämä kantaa aina. Sinä olet oman elämäsi täydellisen vapaa Luoja.