Mitä Albert Einstein tarkoitti kysymyksellään: "Onko universumi ystävällinen paikka?"

 

Tämä, monen mielestä arvoituksellinen ja mystinen kysymys tarkoittaa, että KOSKA Einstein jätti vastauksen jokaisen ihmisen omaan päätäntävaltaan, niin vastaus on aina absoluuttisesti totta. Ja tämä johtuu siitä, että universumi oli myös Einsteinin mielestä aina juuri sellainen, kuin millainen itse uskomme sen olevan, siis ajatusmaanifestaatio.

Eli Einstein uskoi (mm. buddhalaisten ja taolaisten, ja myös alkukristittyjen tapaan), että absoluuttista todellisuutta ei ole olemassa, vaan ns. todellisuus on kullekin sen havaitsijalle aina juuri sellainen, kuin millaiseen todellisuuteen havaitsija itse uskoo. Ja jos havaitsija uskoo universumin siis olevan ystävällinen, niin se on ystävällinen.

Tämä teoria on linjassa myös ns. pimeän aineen tutkimuksen, suhteellisuusteorian, ja pohjimmiltaan myös kaikkien uskontojen kanssa (jos poistamme uskonnoista tuomitsevat jumalat), eli että todellisuus, jonka koemme todeksi (todellistamme, koska uskomme siihen) on vain värähtelyä, ajatus itsestään, eli ajatustemme kuva.

Jos ihminen uskoo "jumalaan", niin tuollainen hahmo on. Jos ihminen uskoo "saatanaan", niin saatana on. Jos ihminen uskoo sairauteen (pelkää), niin sairaus on. Jos ihminen uskoo terveyteen, niiin terveys on. Jos ihminen uskoo rahaan, niin rahaa on. Jos ihminen uskoo rakkauteen (rakastaa itse, eli tuntee rakkautta), niin rakkautta on.

Ja tuo usko on siis tunnetila (joko negatiivinen tai positiivinen), eli ajatusten manifestaatiot mahdollistava tunnetila.

Sinä olet universumin keskipiste, sillä sinä olet tuon universumin havaitsija - eli sinä olet universumi.